Hyvää Joulua!

Itse miellän ja omassa perheessäni on aina mielletty että joulun aika kestää loppiaiseen asti, joten voinen siis myös toivottaa vielä Hyvää Joulua? Pyhät olemme tuttuun tapaan saaneet viettää kotona oman perheen ja ihanien sukulaisten sekä Abigailin kanssa. Jouluruokia valmistettiin perinteisiä joululaatikoita, kinkkua, rosollia sekä hankittiin savulohta sekä graavilohta ja muikun mätiä! Tein myös Hämeessä typillistä lihatonta makaronilaatikkoa sekä lihapullia vaihtarimme kun ei sitä possua syö. Abigail teki jälkiruoaksi Tiramisua italialaisen vaihtarin ohjeen mukaan, ja se oli edelleen todella ihanan makuista! Jouluaatosta tapaninpäivään vedettiin jouluruokia ja tänään maistuikin pizza jo niin hyvälle! Joulun viettoon saimme minun äidin perheineen jo aatonaattona ja aattona piipahti myös anoppi serkkunsa kanssa meillä syömässä sekä joulupukkia tapaamassa.

Jouluaatto alkoi meillä Joulupuurolla ja yllätys yllätys manteli meni jo toistamiseen Abigailille, toivottavasti toive käy toteen! Aattoaamupäivä jatkui joulusaunalla ja ruokien viimeistelyllä. Iltapäivällä myöhemmin nautimme jouluruoasta ja iloksemme saimmemyös sitä kauan kaivattua lunta vihdoin maahan. Menimmekin koko perheen kera lumitöihin että pappakin illalla työvuoron jälkeen pääsisi vielä pihaan. Lapset (niin 4, 6, 9 kuin 17 vuotiaat) olivat ikionnellisia lumesta! Hyppivät lumeen ja heittelivät lunta. Ulkona oli niin kaunista, juuri täydellinen joulumaisema! Ymmärsin että vaihtari ei ole koskaan aiemmin nähnyt näin paljon lunta. Lumileikit keskeytti pieni kellojen ääni... Joulupukki näytti saapuvan hevosella! Pihaan päästyään pukki kertoi että porot oli ollut pakko vaihtaa järempään peliin. Lapset saivat paijata ja silittää hevosta ja kunnes saaatoimme joulupukin sisälle. Yhdessä laulettiin ja jaettiin lahjoja, joita oli todella paljon. Ilmeisesti meillä onkin kilttejä lapsia...? Illalla myöhemmin skypetimme myös Abigailin perheen kanssa kaikki yhdessä. No joo, lapset eivät kovin pitkäksi aikaa saaneet näppejään irti legoista, mutta aikuiset ehdimme keskustella vaihtarin perheen kanssa kaikki yhdessä! Olin positiivisesti yllättynyt etten itse eikä muutkaan jäätyneet kun piti englantia puhua taas enemmän... :D Ja juu, puhumme sitä anglantia joka päivä vaihtarin kanssa, mutta hänen kanssa myös aina enemmän ja enemmän suomea. Ja ainahan se on vähän pelottavaa puhua vierasta kieltä sellaisen kanssa, joka puhuu sitä meille vierasta kieltä äidinkielenään... ;)

 Joulupyhät on vietetty rauhassa perheen ja sukulaisten kanssa kotona vaan, lumitöitä on välillä tehty tai muuten ulkoiltu, syöty, pelattu, katsottu leffoja yms. Tänään kävimme tosiaan pizzalla yhdessä ja illalla vielä lyhyellä potkukelkkalenkillä. Oli kivaa, vaikka vielä vähän turhan vähän lunta ja liian paljon soraa sen alla. Mutta ihanaa liikkumista ja ulkoilua ja vaihtarille ensimmäinen kokemus potkukelkalla.

Joulujuhlia..

Tällä viikolla alkoi joulujuhlarupeama. Tiistaina Abigail auttoi meitä valokuvaamalla lasten joulujuhlan, keskiviikkona oli koulussa joulukonsertti johon Abigail otti osaa ja tänään oli sitten koulujen joulujuhlat. Balettiesitystäkin päästään seuraamaan vielä ennen joulua.

Koulusta Abigail ei ihan hirveästi ole puhunut muuten kuin että todella moni on nyt sairaana. Itse taas olen useammin ja useammin joutunut muistuttamaan että kouluun pitää mennä ajoissa. :D Loma taitaa tulla kaikille koululaisille tarpeeseen. Oma esikouluikäinen on osoittautunut erittäin innokkaaksi avustajaksi suomen kielen sanojen tavaamisessa vaihtarille ja yhdessä on koko perheen kanssa suomen kielen cd:tä kuunneltu edelleen. Hauskaa on ollut kielen opiskelussa ja mahdollisesti Abigail pääsee vierailemaan myös esikoulussa opiskelemassa. Eskarin toive oli saada vaihtari eskariin kun siellä opiskellaan Ö-kirjainta. Opettajakin ihmetteli miksi juuri Ö, ja eskari vastasi nopeasti kuin apteekin hyllyltä että Ö on vaikein kirjain Abigailille. Ja niinhän se on, mutta yhdessä on opetettu ja opittu.

Tällä viikolla on tulvinut joulupostia niin paketteja kuin kirjeitä. Myös vaihtarijärjestö STS muisti kivalla joulukirjeellä jossa esittäytyi uusi vaihtarivastaava ja oli perheelle pieni joulumuistaminen. Tulipa todella hyvä mieli siitä esittäytymisestä sekä muistamisesta, tälläistä kirjettä kun ei sähköpostiaikana osaa odottaa ollenkaan niin tavallinen posti on aina kiva yllätys. Omille pienille lapsille onkin ollut välillä suuri pettymys kun he eivät saa kirjeitä yhtä usein kuin Abigail.

Tänään joulujuhlien jälkeen kävimme myös koko perhe joulukuusimetsässä. Olemme joka vuosi ostaneet tai saaneet ystävien metsästä haetun kuusen, sieltä tänä vuonnakin sen haimme ja nyt kuusi saa rauhassa vielä sulaa autotallissa ennen sisälle tuloa. Mahdollisesti tänään vielä valmistuu jotain piparitaikinasta. Abigail sai joulukalenterista traktorimuotit josta saa jonkinlaisen piparkakkutraktorin tehtyä. Delegoin kasaamisen ja leipomisen vaihtarille ja hostisälle, sillä itse tein jo pikkupoikien kanssa piparkakkutalon. Katsotaan kuka saa ja mitä aikaiseksi piparitaikinasta...

Vielä on muutamia juttuja tehtävänä ennen joulua, laatikot on valmiina pakkasessa odottamassa paistamista ja kinkku on jo sulamassa. Joulupipareita on jo leivottu, jonkin kakun leivomme vielä jouluksi sekä valmistelemme muita syötäviä. Siivouskin saa odottaa aatonaattoon että jouluna on koti siisti ja saamme kaikki vain nauttia yhdessäolosta!  Ihana joulu, pian täällä! Kunpa olis myös lunta! En malta odottaa että saamme näyttää Suomalaista, meidän perheen joulua Abigailille! ♥

Thanksgiving ja Itsenäisyyspäivä

Meidän ensimmäinen Thanksgiving day tuli vietettyä viime viikolla! Suomalaiset ovat varmasti nähneet ja kuulleet tästä juhlapyhästä jenkkiläisistä elokuvista tai sarjoista. Itse otin enemmän selvää myös kun tiesimme Abigailin meille tulosta. Silti, en ainakaan itse osannut käsittää miten isosta juhlasta on kyse ja miksi sitä juhlitaan kunnes itse saimme olla mukana sen vietossa. Kiitos Abigail, että saimme olla osana isoa juhlapyhääsi! Oli todella opettavaista, koskettavaa, ihanaa ja maittavaa! Olimme siis kutsuneet myös sukulaisia ja ystäviä syömään. Ruokaahan oli paljon ja taidamme syödä vielä Pulled turkey - aterian tässä jossain välissä. Kaikki ruoat olivat herkullisia, mutta todella makeita. Olin kyllä etukäteen jo ohjeistanut että sokerin määrää on vähennettävä ja niinhän Abigail vähensikin. Silti oli suomalaisille melko makea yllätys. Saimme herkutella siis Kalkkunalla, kalkkunan täytteellä, bataattilaatikolla, paistetulla ananaksella, perunamuusilla, kastikkeilla, kurpitsapiirakalla ja pekaanipähkinäpiirakalla. Unohdinko jotain? Ruokaa oli nimittäin todella paljon! Ihana kokemus sekä meille että ystävillemme! Kiitos myös vaihtarin apureille Usa:han. ;)

Vanhojen tanssit lähestyvät tokaluokkalaisilla. Tanssiharjoitukset ovat jo alkaneet kuten myös pukujen etsiminen. Tosin siis osalla on kuulemma puku ollut jo pitkään ja joku oli ollut kauhuissaankin ettei Abigaililla vielä ole pukua. No, tällä viikolla korjasimme vääryyden ja kävimme sovittelemassa pukuja. Abigail rakastuikin yhteen pukuun ja helmikuussa voimme sitten nähdä kuinka tanssit sujuu prinsessalla..

Tällä viikolla on sitten valmistauduttu Suomen itsenäisyyspäivään niin meillä kotona kuin lapset kouluissa. Abigailkin on päässyt harjoittelemaan Maamme laulua jonka lauloivat koulun itsenäisyyspäiväjuhlissa. Lasten kanssa on myös askarreltu niin sinivalkoisia tuikkukuppeja kuin hamahelmistä tehtyjä Suomen lippuja yms. Joulukortti savotta aloitettiin myös eilen. Huh. Itsenäisyyspäivä aloitettiin tänään myöhäisellä aamiaisella ja Tuntemattoman Sotilaan jälkeen nautimme yhdessä perheen kera itsenäisyyspäivän juhlapäivällisen. Kaksi kynttilää on loistanut ikkunalla ja Linnan juhlia seurattu televisiosta. On myös kerrottu ja kerrattu Suomen historiaa edes hitusen Abigailille. Siitä hän sai myös jotain raapaisua viime viikon sunnuntaina kun kävimme yhdessä Talvisodan syttymisen 75-vuotismuistotilaisuudessa oman seurakuntamme pääkirkossa. Linnan juhlien katsomisen lomassa toivotan kaikille erittäin hyvää itsenäisyyspäivää!

Kiitospäivään valmistautumista

Leivottiin viime viikolla vihdoin ja viimein karjalanpiirakoita! Abigail on niistä pitänyt kovasti, mutta en ole saanut itsestäni irti että olisimme oikeasti ne itse leiponeet, vaikka hän on sitä pyytänyt aina aika ajoin. Hassua, joskus oli aika että meillä oli aina itsetehtyjä piirakoita pakkasessa! No, nyt olen yrittänyt pitää kiinni että ainakin kerran viikossa hakisimme tilamaitoa ja siitähän tuli niin herkullinen riisipuuro piirakoihin. Abigail myös pyysi sitä maitoa hakemaan Kiitospäivän ruokiin ja leivonnaisiin. Sitä siis haettava ensi viikollakin lisää, onneksi läheltä löytyy aivan ihana tila josta sitä hakea. Omat lapset ovat myös aivan rakastuneet tilamaidon makuun. Riisipiirakoista lisään kuvankin tähän, Abigail teki tosi taitavasti niitä, kuten myös neljävuotias poikamme. Ihan ällikällä olin lyöty kuinka taitavasti ensikertalainen sekä pieni poika rypyttivät karjalanpiirakoita.

Kakkua oli taas vaihteeksi lisää tarjolla tällä viikolla tiistaina kun oli toisenkin lapsen nimipäivä. Jokohan jouluun mennessä tulee kakut korvista kun perjantaina jatkettiin kakuttelemalla Avon kutsujen merkeissä..? Ei vaan, ihana kun voi piristää arkea näkemällä ystäviä kutsujen merkeissä. Abigailillekin sanoin että lähettää kutsuja kosmetiikkakutsuille kaikille suomalaisille facebook kavereilleen, mutta viime tinkaanhan se jäi, joten ei sitten kukaan päässyt enää tulemaan. "Old people"- väellä oli silti tosi hauskaa.

 Kiitospäivään valmistautuminen on aloitettu. Abigail on leiponut jo jotain valmiiksi pakkaseen ettei kaikkea tarvitse tehdä kerralla. Thanksgivingday on siis ensi torstaina, mutta Abigail itse ehdotti, josko juhlisimme kuitenkin lauantaina, koska ruokien valmistamiseen menee koko päivä ja torstaihan on täällä ihan tavallinen arkipäivä. Meillä odotetaan viikonloppua valtavasti! Kiinnostaa todella paljon tietää millainen on kiitospäivä ja mitä silloin tekevät. Aika pian Abigailin meille tulon jälkeen toivoimme heti että voisimme tätä juhlaa viettää täällä Suomessakin. Olemme lisäksi kutsuneet ystäväperheen sekä Abigailin aluevalvojan meille Kiitospäivää viettämään. Katsotaan, keitä saamme seuraksemme.

 Tällä viikolla kolahti myös luukusta paikallislehti jossa oli Abigailin sekä koko meidän perheen haastattelu kuvineen. Juttu oli oikein kiva ja kuvatkin oikein onnistuneita. Hassu yhteensattuma oli että tänään tulleessa ilmaisjakelu lehdessä oli myös juttu kahdesta vaihto-oppilaasta jotka opiskelevat Riihimäellä, toinen heistä asuu kuitenkin meidän kunnan puolella. Toivottavasti saadaan yhteistapaaminen järjestettyä kaikkien meidän kunnassa asuvien vaihtarien kesken tämän lukuvuoden aikana. Olisi varmasti kiva juttu sekä vaihtereille että isäntäperheille! Toki yhtälailla olisi kiva tavata STS isäntäperheitä uudestaan. Kaikilla ei edes ollut mahdollisuutta osallistua valmennuspäivään elokuussa, ja kuitenkin ainakin itselle isäntäperheiden facebook ryhmästä on tullut tärkeä vertaistukiryhmä. Onneksi tänä päivänä tuokin yhteydenpito on helpompaa, millähän isäntäperheet -80 luvulla saivat vertaistukea? Itse olisin ainakin aika hukassa ilman ryhmän tukea, on tosi tärkeää että vaikka me voimme puhua Abigailinkin kanssa kaikesta, voimme jakaa kokemuksia myös muiden suomalaisten isäntäperheiden kanssa ja ihan apunakin olla toisillemme.

Nimipäiviä ja isänpäivä

Mihin tää aika on taas mennyt? No töihin ja perheeseen joo, mutta jos ois vähemmän vaikka puhunut ja enemmän kirjoittanut tätä, ehkäpä mulla ei ois ääni nyt pois? Tai sitten olis. ;) Joka tapauksessa arki taas ollut todella työntäyteistä, ei ole paljonkaan ollut mitään ylimääräistä aikaa. Onneksi viikonloppuisin ehtii vähän ihmetelläkin ja kerrata viikon tapahtumia, kysellä vaihtarin kuulumisia koulusta yms.

Viime viikolla meidän perheessä oli toisen lapsen nimipäivä sekä tietysti kuten muissakin perheissä isänpäivä. Pienet lapset toki odottivat tätä. Yhdysvalloissa isänpäivää ei vietetä nyt vaan myöhemmin, mutta kun Abigail sunnuntaina kotiin soitti pyysin kuitenkin että muistaa onnitella omaa isäänsä kuten kaikki muutkin täällä Suomessa sinä sunnuntaina.
Nimipäivää ei myöskään tunneta Yhdysvalloissa, eikä meidänkään perheessä mitään isoa juhlaa ole, mutta isovanhemmat ja kummit kävivät kuitenkin kahvilla kun kuusivuotias leipoi ihan itse nimpparikakun itselleen (kuva alla)! Taisi sitä kakkua edes pala riittää vielä nuorellekin naiselle, vaikka hän saikin nauttia lähes koko lauantain ystäviensä seurasta. Toivottavasti uskaltaa myös tänne kotiin jonain päivänä niitä kavereita tuoda... ;)

Olemme myös yhdessä vähän tarkemmin katselleet päiviä kalenterista milloin on mitäkin koulun joulujuhlaa ja milloin baletin esitystä tai joulukonsertti kirkossa. Valitettavasti osa menee päällekkäin,  mutta osaa päästään yhdessä koko perheen kanssa seuraamaan. Joulun odotus alkanut siis ainakin jo lapsilla, saa nähdä millainen jouluihminen perheemme uusin tulokas on. Me ainakin rakastamme joulua! Vielä kun saatais lunta! ♥

Olemme innolla saaneet myötäelää ystäväperheen vaihtarin odotusta ja yhteydenpitoa ja ollaan tietysti yhdessä Abigailin kanssa mietitty miten itse samoissa tilanteissa toimittiin ja käyttäydyttiin. Kuinka jännittävää oli odottaa lentokentällä ja kuinka erikoisiinkin asioihin sitä kiinnitti huomiota heti ja kuinka esim. tervehtimistäkin mietti ennen itse kohtaamista. Kaivoin myös sähköpostista ensimmäisen infon jonka Abigailista saimme, neiti itse ei ollut tyytyväinen kuvaansa,mutta se nyt tuskin olikaan se pääasia siinä infossa. ;) Lisäksi on mietitty kuinka kiva oli saada sähköpostia myös vanhemmilta ja jännittävää lukea ja vastata niihin! Äärimmäisen onnellisia olemme että juuri Abigail sai tulla meille, meillä on kyllä niin hyvin pelannut perhe-elämä yhdessä. Ja ihan ilman mitään siirappisia kaunisteluja, kaikesta puhutaan, sanotaan jos ärsyttää tai suututtaa ja huomioidaan ja halataan surussa ja ilossa! Perheenä on helpompi yhdessä tukea toisiamme ja elää yhdessä! Ja se oikea perhe-elämä ei todellaaan ole aina niin siirappista. Onneksi.

Halloween ja Pyhäinpäivä

Eilen juhlittiin Halloweenia, mutta muutakin on kuluneen viikon aikana toki ehditty. Viime viikonloppuna kävimme uimahallissa ja kysyin etukäteen haluaako Abigail lähteä mukaan. Selitin millaisia paikkoja ovat ja että siellä on paljon muitakin ihmisiä ja silti saunassa tai suihkussa ei saa uimapukua käyttää. Hauskoja tilanteita ja hetkiä oli sielläkin. Abigail kysyi pukuhuoneessa kauhistuneena että missä voi vaihtaa uikkarinsa. Vastasin hymyillen että tässä näin vaan. Hetken kauhisteltuaan (?) päästiin ihan altaalle astikin. Kivaa oli, enkä itsekään juuri kyseisessä hallissa ollut ikinä aiemmin ollut, höyrysauna oli kiva yllätys.
Viikko sitten leivoimme myös eka kerran tänä vuonna joulupipareita. Nekin hieman erilaisia kuin amerikkalaiset gingerbreadit Abigailin mukaan. Mutta toki maistuivat kyllä myös tyttärelle, erityisesti suomalaisen Aura-juuston kera! Yleensä meillä on aina joululaulut soineet kun leivotaan joulupipareita, mutta Abigail oli sitä mieltä että ei voi soittaa ennen Halloweenia! No, nyt sekin on koettu, nytkö joulun odotus jo alkaa?
Eilen siis oli Halloween, aamusta aikaisin suunnattiin ensin lasten kanssa valokuvaan, innolla odotan meidän lasten sisaruskuvaa, Abigail oli siis mukana siinä tietysti. Illalla saatiin ihania vieraita kylään ja Abby teki paria omaa halloween suosikki syötäväänsä ja lisättiin pöytään jotain muutakin makeiden kaveriksi. Karkki vai kepponen -kierroksella ei kukaan käynyt, mutta perinteistä Abby kertoi lapsille jo aiemmin päivällä ja iloksemme oikaisi Suomalaisten vääriä kuvia Halloweenista ja keskustelimme juhlasta paljon illallakin. Karkkia kyllä riitti kaikille illalla vaikkei sitä karkkia vai kepposta käytykään kysymässä. Tehtiin myös boolia lapsille joka sekin tuntui maistuvan jaffasta ja punaherukkamehusta sekä jäisistä mansikoista tehtynä. Abby kertoi myös Buuauksesta, jolla muistetaan salaisesti naapureita viemällä jonkun oven taakse esim. korillinen halloween herkkuja, TODELLA kaunis ja kiva idea. Kunpa se rantautuisi Suomeenkin, me kun olemme niin etääntyneitä naapureista eikä yhteilöllisyyttä monilla alueilla enää ole samalla tavalla kuin vuosia (tai vuosikymmeniä) sitten.

Lisäksi saimme Halloween iltana ihanat yllätykset Abigailin perheeltä, KIITOS! ♥ Abigail itseasiassa kertoi jo aiemmin viikolla kun sai paketin että meillekin on kirje. Jännityksellä kysyin mahtaako se sisältää viestin vihastuneilta vanhemmilta meidän uuden yhteydenpito säännön vuoksi. Näin ei kuitenkaan todellakaan ollut! Itsellä se juolahti mieleen , kun taidetaan olla aika harvinainen isäntäperhe moisen säännön kanssa, mutta todella onnellisia olemme kaikki (myös vaihtari itse) yhteydenpitoa kotiin rajoittavasta säännöstä, kuten olen aiemminkin täällä kertonut. Abigail sekä hänen perhe halusi jakaa omia perinteitä Halloweenista ja meidän pojat saivat karkki vai kepponen -purkit ja suun täydeksi makeasta. Lisäksi Abby oli jo aiemmin viikolla antanut pojille paketissa tulleet Amerikka paidat sekä teräsmies yökkärit. Nyt matsaa kaikkien kolmen lapsen teräsmies yövaatetus ja sekös pikkupoikia lämmitti! :)

Tällä viikolla on myös myötä eletty ystävien jännitystä ja intoa! Saimme ystävät esimerkillämme innoitettua mukaan Sts isäntäperhe toimintaan ja he siis odottavat oppilasta saapuvaksi kevätlukukaudelle. Jännittävää! Saadaan lisää valoa ja eloa tähänkin kylään vaihtarien kautta!

Tänään on sitten perheen kesken vietetty aikaa kotona, toivoteltu talveksi Espanjaan matkaaville sukulaisille hyvää joulua ja uutta vuotta, ystävänpäivää ja pääsiäistä. Lisäksi kävimme pyhäinpäivän kunniaksi viemässä kynttilöitä haudoille sekä muistokivelle niille edesmenneille rakkaille joilla ei tässä meidän lähellä ole hautaa. Kävimme myös kappelissa sytyttämässä kynttilän ja pienet lapsetkin osasivat hetken hiljentyä. Seurakunnan tarjoama kuuma mehu ja joulupiparit saattoi toki myös edesauttaa lasten kiinnostusta istua hetki paikoillaan. Kiva, uusi (?) tapa tuokin käydä kappelissa. Nyt on jo kynttilät syttyneet pihalla ja sisällä kotona kaamoksen ja pimeyden häätämiseksi. Rauhallista pyhäinpäivän iltaa kaikille!

Ihmissuhteita ja perheytymistä

Mihin tää aika aina häviää? Yhtenä päivänä mietit että huomenna päivitän blogia, kolmen yön päästä muistat että ai juu, unohdin. :D Mitään paineita en tästä blogin pitämisestä ota tietenkään, mutta haluan mahdollisimman monet muistot ja hetket itseä varten taltioida sekä tietysti kertoa tästä isäntäperheenä toimimisesta muillekin perheille. Jos yhdenkin perheen tällä saan innostettua mukaan olen todella iloinen. Ai niin! Mähän olen jo saanut tällä innostettua yhden ystäväperheen mukaan ! Nyt odotetaan "perheenlisäystä" heillekin.

Viime viikolla oli tosiaan koulujen loma täällä, minkä alkuviikon puuhista täällä kerroinkin jo viime päivityksessä. Loppuviikosta vaihtarit kävivät nuorisotoimen järjestämällä retkellä Ideaparkissa sekä erittäin ihanan ja avuliaan nuoren naisen matkassa tutustumassa Lahteen. Järjestimme myös italialaisen illan perjantaina, joka oli  italialaisen vaihtarin viimeinen ilta tällä kertaa meillä. Toivottavasti saadaan uudestaankin vierailija. Nuori nainen teki meille Capresea ja TODELLA ihanaa Tiramisua joista saimme nauttia ystäväperheen ihanassa seurassa.
Nukkumiseen ei viime viikolla päivät menneet edes nuorisolla, lauantaina heräsimme myös aikaisin ja suunnistimme kohti Helsinkiä. Toimin itse Avonin tiimivetäjänä joten olin I love me - messuilla töissä heidän messuosastollaan. Abigail pääsi mukaan kurkistamaan minun harrastukseeni(hassua kyllä) Amerikkalaisen yrityksen parissa. Jo ennen messuja Abigail varovasti kysyi mahtaako ne olla sisätiloissa, johon tietysti vastasin että kyllä, Helsingissä on iso messukeskus SISÄTILOISSA. Meillä on niiiin erilainen ilmasto täällä että aina ei tajua kaikesta infota etukäteen. Joka tapauksessa, meillä oli todella kiva päivä yhdessä siellä. Ehdittiin junamatkoilla ja lounaalla vähän jutellakin koko viikosta ja meidän väleistä ym. Mahtavia hetkiä. Viime viikon aikana meillä kuitenkin koettiin kaikenlaista yhdessä ja erikseen ja koettiin erilaisia tunteita. Esimerkiksi meidän nuorin poika oli todella mustasukkainen Abigailista, koska hän luonnollisesti vietti paljon aikaa vieraamme kanssa. Taisi sillä viikolla olla joku muukin mustasukkainen ja saimme ilmaakin puhdistettua. Lauantai-iltana kun pääsimme pitkän messupäivän jälkeen kotiin Abigailin kanssa jalat väsyneinä seisomisesta ja aivan rätti väsyneitä muutenkin, oli aika ihana hetki kun yhdessä sohvalla pötköteltiin ja katsottiin televisiota kun pienet miehet jo nukkui. Perhe vaan lähenee koko ajan toisiaan. Ja niinhän sen pitääkin mennä. ♥ Suurimmaksi osaksi tästä voi varmasti kiittää meidän uutta yhteydenpitosääntöä että vaihtari saa olla vain kerran viikossa skype/viesti yhteydessä kotimaahan. Täten keskitytään paremmin tähän elämään täällä ja tähän tämän vuoden perheeseen täällä. Sääntö toimii, olemme todellakin lähentyneet sen jälkeen. Olisi vain aiemmin pitänyt tämä sääntö jo laittaa, tuntui vain meidän korviin liian "julmalta". Todellisuudessa (mikäli Abigailin mielipide on todellinen) on sääntö koko perheen mielestä ollut todella hyvä juttu! Eipä se järjestökään tätä turhaan suosittele tai vihjaile. Jokainen isäntäperhehän siis luo itse omat säännöt mutta suosituksia isäntäperhe säännöiksi on onneksi myös STS:n omien sääntöjen lisäksi.

Tällä viikolla oli sitten koko perheen paluu arkeen, koulua ja kylmää säätä on riittänyt. Jopa -9 oli pakkasta yhtenä aamuna. Joka päivä murehdin osaako meidän eteläisestä Usa:sta tuleva tytär pukeutua riittävän lämpöisesti. Toivottavasti. Yritän ohjeistaa ja auttaa, mutta toki teini-ikäinen tekee itse omat pukeutumispäätökset. Itseä harmittaa että oma untuvatakki odottaa vielä pesua pesulassa. Kylmä on.

Kuluneen viikon aikana on muuten vähän aloitettu jo Halloween valmistautumista. Omasta mielestäni me suomalaiset kun emme tästä juuri mitään ymmärrä, ostamme vain kaiken krääsän kaupasta mitä ne tyrkyttää. Tänä vuonna meidän perheessä on ekspertti, joten olen pyytänyt auttamaan ja kertomaan oikeista Halloween perinteistä. Katsotaan, mitä saamme aikaiseksi! Can't wait!

Mummolaa ja Maakuntamatkailua

Viikonloppuna saimme tosiaan koiran hoidettavaksi perheeseen. Ajattelin että olisi kiva vaihtarille erityisesti kun meillä ei lemmikkejä ole. Loppujen lopuksi kävi niin että koira taisi ilahduttaa eniten vanhinta poikaamme ja liikuttaa mukavasti koko perhettä, ihanaa hyötyliikuntaa yhdessä! Vaihtari tosin pääsikin Suomen mummolareissuun  viikonloppuna jossa olivat ehtineet vaikka ja mitä myöskin.

Tällä viikolla alkoi sitten se koululaisten loma, maanantai meni ihan möllötellessä koululaisilla kun aikuisilla tietysti töitä. Itselleni sain järjestettyä vähän vapaata tälle viikolle joten ehdittiin muutakin tässä alkuviikon aikana näkemään kuin neljä seinää sisällä. Tiistaina Abigail teki hampurilaisia koko perheelle kun saimme muutamaksi yöksi toisen vaihtarin hänen seurakseen. Illalla pystyi kääntymään vatsan viereen nukkumaan kun kruununa amerikkalaisena iltana saimme vielä pirtelöitä. Tänään olikin sitten vuorossa Häme matkailua. Käytiin aamusta heti katsomassa Iittalan lasitehtaalla lasinvalmistusta ja puhallusta ja suklaan valmistusta Kultasuklaalla. Sen jälkeen ehdittiin tutustumaan kenties Hämeen tunnetuimpaan maamerkkiin Hämeen linnaan. Toivottavasti linna oli myös tytöille mielenkiintoinen! Itse sekä omat pojat kokivat linnan vieressä olevan Vankilamuseon todella mielenkiintoiseksi ja henkilökunta oli muuten todella ihanaa ja auttavaista siellä (Suomessa kun hyvä asiakaspalvelu ei ole aina itsestäänselvyys). Lapsetkin oli kivasti otettu huomioon nyt syyslomaviikolla sekä linnassa että vankilamuseossa. Erityisesti ritarihuone taisi olla myös tyttöjen mieleen. Vielä jäi aluelipulla yksi museo käymättä linna alueella, sinne on siis palattava vielä. Päivä päätettiin pikkulasten toimesta roskaruoka buffet-ruokailulla, jossa nuorempi meidän pojista ylpeänä katseli ympärilleen ja totesi: " Kellään näillä muilla ihmisillä täällä ei ole vaihto-oppilaita. Mutta meilläpä onkin kaksi!" Ylpeys paistoi lapsen silmistä. Kyllä vaan tuollakin ikäerolla paljon ovat oppineet kaikki toisiltaan.

Eilisen ja tämän päivän aikana on ollut hauska seurata kuinka erilaisia tytöt ovat kuin pojat. Vaikka nämä tytöt ovatkin lähes täysi-ikäisiä, samanmoinen kikatus tuntuu kuuluvan kuin kymmenen vuotta nuoremmilta tytöiltä. Ihania hetkiä.. ♥

Oma maa mansikka, muu maa mustikka vaiko ihan puolukka?

 Päästiin puolukkaan viime viikonlopun aikana! Abigail sai kerättyäkin ihan kivasti puolukkaa, katsotaan kuinka puolukkaherkut maistuu. Ainakin kaalilaatikko puolukkahillon kanssa upposi hyvin. Pelkälteen taisi olla lähinnä järkyttynyt niiden mausta! Mutta hei,nyt puhutaankin tytöstä, joka laittoi KUU-SI (6!) sokeripalaa kahviinsa ja Brownieseissa oli liian vähän sokeria kun pyysin vähentämään sitä ja siltikin se suomalaiseen makuun oli todella makeaa!
Mustikkaakin saimme kerättyä sen verran että saatiin yksi perinteinen suomalainen mustikkapiirakka. Noh, siitä voimme toki taistella mikä on se "oikea" perinteinen piirakkapohja, mielipiteitä on monenlaisia. Myös Abigail leipoi omenapiirakkaa, oli niin hyvää ja kauniin näköinenkin, oli pakko laittaa siitä kuvakin tänne. 

Puolukkakiisselin suosio jäi arvoitukseksi, sitä tarjosimme uuniriisipuuron kanssa, herkkua oli ainakin muun perheen mielestä.  Mutta niin oli herkkua Abigailinkin tekemät guacamole ja salsat kun söimme fajitaksia viime viikonloppuna, NAM! Ensi viikolla saadaan burgereita ja toivottavasti myös se italialainen illallinen? Ruokajutuilla on aina hyvä aloittaa blogipäivitys, eiks vaan? Kiinnostaa meidän perheessä ainakin kaikkia.

Kuluneella viikolla on puhuttu paljon myös vakavia, keskusteltu säännöistä ja muokattu niitä. Toivottavasti mun otsassa ei lue "bitch" jonkun neitokaisen mielestä. Haluamme toki tästä kulttuurivaihdosta mahtavan kokemuksen kaikille osapuolille ja viettää yhdessä aitoa arkea täällä. Toivottavasti pian meillä myös kaikki perheenjäsenet rohkenee puhumaan paljon suomen kieltä. Eilen oli ihana hetki kun minä, pojat ja Abigail kävimme yhdessä englannin kirjan kanssa sanoja, kysymyksiä yms. Tarvii vaan käydä yhdessä tutut sanat ja lauseet läpi mahdollisimman usein jotta ne jää päähän. Josko lomaviikolla jäisi enemmän näille aikaa kun ei ole läksyjä ja yksi keskustelijakin enemmän?

Huomenna saadaan sellainen yökyläilijä jonka toivon helpottavan Abigailin ikävää omia lemmikkejä kohtaan. Meillä kun ei lemmikkejä ole niin tuleva viikonloppu on varmasti kaikille mieluinen ja hei tuleepahan ainakin lähdettyä lenkille! Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Innokkaita, onko meitä?

Viikko taas viuhahtanut ohitse nopiaan ja uusikin jo loppupuolella! Onhan sitä jos jonkinmoista tapahtunutkin. Koeviikko päättyi maanantaina Abigaililla ja meillä muilla töitä /päivähoitoa ihan entiseen malliin. Viime perjantaina meidän perheen naisväki sai nauttia vapaapäivästä ja tämä hostmom tyttären tekemästä ihanasta gaala kampauksesta. Kun minulla oli juhlaa perjantaina, Abigailin vuoro oli lauantaina Sts beach partyjen merkeissä. Kivaa oli molemmilla.

Koululaisten lomaviikko alkaa lähenemään, ja täten myös toisen vaihtarin vierailu meille. Olemme yrittäneet valmiiksi jo pohtia tyttären kanssa heille puuhaa ja tutkittavaa. Toivottavasti omien töiden jälkeen ehdin myös viedä heitä näkemään lähiseutua. Ja jos oikein hyvä tuuri käy, saattavat saada oppaankin vähän nuoremmasta ikäpolvesta. Ja ei, en laske itseäni vanhaksi, mutta pariin otteeseen olen jo kuullut meistä puhuttavan "old people" nimikkeellä! :D
Paitsi tekeminen, myös kolmen kulttuurin vaihto vajaan viikon aikana on kiinnostava yhdistelmä ja yritämme saada siitä kaiken irti. Ehdotinkin tytöille josko voisimme pitää viikon aikana sekä suomalaisen, yhdysvaltalaisen että italialaisen ruoka-illan tai päivän. Kuulosti heidänkin korviinsa hyvältä. Ainakin vielä. Mitähän suomalaista sitä keksisi....

Olen muuten saanut aina silloin tällöin palautetta teiltä tästä blogistani, kiitos! Palautetta on aina kiva saada! Ja olenpahan muuten saanut muitakin perheitä harkitsemaan isäntäperheeksi ryhtymistä ja yksi ystäväperhe on jo hakemukset tehnytkin ja edenneetkin asiassa. Aivan mahtavaa! Toivottavasti koulutkin yhtä innokkaita vastaanottamaan nuoria! Ja toivottavasti lisää innokkaita perheitä saadaan jolloin saisimme Suomeenkin lisää vaihtareita ja Suomi tietoa maailmalle heidän mukana. Abigailinkin joku ystävä oli kysynyt asuuko hän meillä iglussa ja omat lapsemme puhuivat alkuun että Abigail tuli Ruotsista ja puhuu ruotsia. Kyllä vaan kulttuurivaihto on tärkeä ja mahtava kokemus kaikille osapuolille! Viimeksi eilen koin suurta ylpeyttä sekä tyttärestä että nuorimmasta pojastani, kun Abigail kysyi pojalta suomeksi: "Syötkö ananasta?" ja neljä vuotias vastasi hymyillen, reippaasti ja sujuvasti: "No!". Enkä siis ohjeistanut poikaa ollenkaan, itse vastasi englanniksi. Abbya hieman autoin vaikean kielemme kanssa, mutta hienosti lausuu tätä vaikeaa äidinkieltämme ja aina rohkeammin haluaa kokeilla sanoa suomeksi! Eilen pyysin leipomaankin suomalaisen reseptin mukaan. Oikein maistuvia juustomuffinsseja saatiin ja hyvin vähän pyysi kääntämis apua.

Tänään kävin pienempien lasten kanssa metsässä kävelemässä. Pakkasyön jälkeen siellä tuoksuu niin mahtavalle! Puolukoitakin löysimme ja keräsimme. Tarvii Abigailinkin kanssa puolukassa käydä, hän epäili että Yhdysvalloissa olisi ihmisiä jotka eivät ole ikinä kuulleetkaan puolukoista. Hän niistä toki tiesi kun on Ikeassa syönyt puolukkahilloa lihapullien ja ranskalaisten kanssa. Meillä puolukkahilloa on tähän mennessä tarjoiltu ainakin pinaattilettujen ja poronkäristyksen kanssa. Ensi viikolla kokeillaan kuinka se uppoaa kaalilaatikon kanssa...... Sitä ennen ehditään nauttia vaikka mistä muustakin yhdessä! Tätä ei vaan voi sanoa liian montaa kertaa: Me eletään varmasti elämämme parhainta vuotta!

Kokeita, synttäreitä, syksyn tuloa

Syksy alkaa toden teolla tehdä tuloaan. Perjantaina ihan havahduin että pihakoivujen lehdet alkaa pikkuhiljaa olla enimmäkseen maassa kuin puussa. Sää ja erityisesti aamut ovat jo todella kylmiä. Tämä jos mikä on yllättänyt vaihtarinkin. Olen jo muutaman viikon ajan papattanut ulkovaatteiden tärkeydestä erityisesti pyöräillessä kouluun. Vihdoista viimein Abigailkin sai ulkohousut minun avulla hankittua, josko koulumatkatkin olisi nyt hieman lämpöisempiä. Syksy ja sen pikainen saapuminen on ainakin yllättänyt ellei myös järkyttänyt Abigailia. Etelä Usa:ssa kun ei kunnon talvea tunneta, on meidän sää ollut erikoinen kokemus. Hänen kotiseudullaan on edelleen kuulemma n. 30 astetta lämmintä! Olispa meilläkin!

Kaverisuhteita meidän vaihtari on ollut aika ujo luomaan tai lähinnä sopimaan tekemistä myös vapaa-ajalla. Tällä viikolla otin entistä kannustavamman ja vaativamman asenteen tähän. Vähän kun "potkii eteenpäin" niin tässä loppuviikon aikana on saaneet nuoret jo monenmoisia suunnitelmia aikaan. Hyvä, ei tarvitse niin huolissaan enää olla tästä kaveriasiasta ja Abigailin ujoudesta, kun eihän hän meille enää niin ujona tietenkään näyttäydy, vaan perheenjäsenenä kuten kuka tahansa muukin meistä. ♥

Yhdet synttärijuhlat mahtui vielä tähänkin viikkoon, kun 6-vuotias sai kutsua kavereita juhliin. Vauhtia ja riemua riitti ja lapsilla tuntui olevan todella kivaa. Nuorelle neidille tuo pienten poikien äänekäs juhlinta taisi tulla yllätyksenä, ilme oli näkemisen arvoinen. Abigailin tekemä Pinjata oli hitti näilläkin juhlilla kuten myös tyttären tekemät suklaakeksit. Illalla taidettiin olla kaikki niin väsyneitä ettei unta tarvinnut etsiä. Itseasiassa olihan tälle viikolle toisetkin juhlat - Abigailille joka pääsi myös vieraaksi kaverisynttäreille.

Koeviikkokin alkoi Abigaililla tällä viikolla englannin kokeella. Jostain kumman syystä uskallan epäillä että se meni ihan hyvin. Ensi viikolla koerupeama sitten jatkuu.

Ensi viikkoon on muutenkin valmistauduttu, kun tiedossa on erityisohjelmaa niin hostmomilla kuin tyttärellä. Sts järjestää beach partyt suomalaisille vaihtareille sekä Suomessa oleville vaihtareille sekä jotain yhteistä ohjelmaa nuorille ennen juhlaa. Mahtavaa, heillä tulee varmasti olemaan kivat juhlat! Kiva että Suomessa olevat vaihtarit pääsevät tutustumaan toisiinsa ja jakamaan kokemuksiaan. Huippukivana lisänä saimme tällä viikolla kyselyn josko meille mahtuisi yksi vaihtarikaveri Abigailille syyslomalla. Ja mahtuuhan meille, todella kiva juttu tutustua häneenkin ja nuorille mahtava mahdollisuus tutustua paremmin sekä erityisesti viettää lomaa yhdessä!
  Ennen Beach partyja on tytär halunnut ja luvannut auttaa hostäitiä ja hänen ystävää hiustenlaitossa omaa juhlaa varten. Elämä on yhtä juhlaa kyllä nyt meillä! Ja jottei liian siirappiseksi mene, niin kyllä sitä tahmeaa arkeakin riittää meillä! Onneksi olemme kaikki ihmisiä jotka osaavat avata suunsa ja keskustella yhdessä. Sitähän se yhteiselo perheessä on, oli siinä vaihtari tai ei. Meillä onneksi on ollut tämä rikkaus elämässä tutustua vieraasta kulttuurista tulevaan nuoreen naiseen, meidän perheen (10 kuukauden) tyttäreen.

Yhtä juhlaa ja juhlaan valmistautumista

Kuinka moni tiesi että tämä viikko oli hävikkiviikon lisäksi myös omena- ja leipäviikko? No omenaviikko todellakin ainakin meillä. Omenasosetta, omenasosetta, omena-kaurapaistosta ja omenasosetta sekä vähän vielä omenasosetta.  No joo, ollaan me muutakin ehditty...

 Lauantaina juhlittiin perheemme 6-vuotiasta poikaa ja Abigail on ollut todella ihana apu! Itse inhoan askartelua, hän pitää siitä ja halusi askarrella sekä pinjatan että synttäriviirin (vai miksi niitä kutsutaan?). Leivontaankin sain apua tyttäreltä brownien muodossa, NAM! Toki halusin myös itse tehdä perinteisiä suomalaisia synttärikahvipöytäherkkuja jotta Abigail pääsee niitä maistelemaan. Kahvipöydästä löytyi siis Broileri-voileipäkakkua, lohiviettelysleipiä, nakkirieskoja, brownieta, mangohyydykekakkua sekä täytekakkua. Ja lapset pitivät kovasti Pinjatasta! Seuraava pinjata hajoaa 6v. kaverisynttäreillä.
  Ystäviä ja sukulaisia pääsi todella mukavasti paikalle. Erityisen kiva oli että saatiin englantia äidinkielenään puhuvia sukulaisia kylään. Kerrankin oli vieraita jotka eivät pelänneet puhua englantia Abigailin kanssa.

Kielenä meillä eniten puhutaan edelleen vaihtarin kanssa englantia,mutta vähitellen hänkin oppii uusia suomenkielen sanoja. Toki olemme yhdessä puhuneet että tarvii vähän petrata sanojen opettelussa ja jatkaa post it-lappujen tekemistä. Post it-lapuille olemme kirjoittaneet sanoja sekä suomeksi että englanniksi ja laittaneet sen kyseiseen paikkaan. Esim. Jääkaappi tarra on jääkaapin ovessa. Tämän keksimme Isäntäperheen oppaasta jonka saimme STS:ltä. Ja viimeksi eilen tätä kehuttiin hyväksi tavaksi opetella uusia sanoja. Tällä hetkellä englannin kieltä tulee puhuttua ilmeisen paljon,sillä vähän väliä löydän esim. kauppalapuista englanninkielisiä sanoja suomalaisten joukosta. Hivenen hymyilyttää niitä löytäessä. 

 No mitäs muuta me tällä viikolla tehtiin..? Abigail tehnyt taas ahkerasti college juttuja sekä tietysti myös koulujuttuja meidän paikallisesta koulusta. Seuraavan jakson lukujärjestyskin oli hänen jo itse suunniteltava. Rohkeasti valitsi jo reaaliaineitakin lukujärjstykseen. Pian siis jo ensimmäinen koeviikko alkamassa. Perjantaina oli kuitenkin taksvärkkipäivä täällä jonka Abigail vietti kotona tehden college juttuja. Reippaana heräsi perjantaina meidän kanssa aamulla kirjastoautollekin, joka pysähtyy meidän talon edessä. Kirjastoauton ihana henkilökunta esitteli myös englanninkielisiä kirjoja joista yhteen vaihtari tarttuikin ja lainasimme sen kaikkien lastenkirjojen ohella. Taisi koko kirjastoauto olla täysin uusi kokemus, ymmärsin ettei heillä ole mitään vastaavaa. Mielettömiä palvelumuotoja meillä täällä Suomessa!

 Koska ruoka puhututtaa meillä joka päivä, niin pakko siitäkin jotain kirjoittaa. Aamupaloista olemme keskustelleet tällä viikolla, Abigail on tällä viikolla kokeillut rohkeammin suomalaisia aamupaloja ja tehnyt aamupalansa siis itse, kun kannustin kokeilemaan kuinka nopeasti esim. puuron saa tehtyä mikrossa. Maapähkinävoin käyttö on vähentynyt jo huomattavasti meillä, hienoa että vaihtari rohkeammin tutustuu myös suomalaisiin aamupaloihin.

 Hernekeittoa Abigail toivoi jo viikkoja sitten ruoaksi. Oli sen löytänyt wikipedian avulla ja kiinnostunut suomalaisesta hernekeitosta. Koulussa sitä oli jo ollutkin, mutta hänelle vain kasvisversiona koska ei syö porsaanlihaa ollenkaan. Minä keitin hernerokan naudanlihasta ja maistui kyllä vaihtarillekin. Kuten myös se suomalainen pannari, sitä hän haluaa opetella tekemään että voi kotonakin tehdä. Maitoakin Abigail on juonut täällä jo ruoalla meidän kanssa. Maitoa hän ei olekaan kuulemma hetkeen juonut koska heidän laktoositon maito ei ole ollenkaan näin hyvää kuin meidän. Lisäksi meillä Suomessa on kuulemma valtavan paljon parempi valikoima laktoosittomia maitotuotteita ylipäätään. Hyvä Suomi! Mutta maitomaahan tämä taitaakin olla ja maitotytöksi taitaa tuo meidän "lainatytärkin" muuttua tämän vuoden aikana.

Aurinkoa, herkuttelua ja suunnitelmia..

Edellinen viikko vierähtänyt taas hiukka nopeasti loppuun ja uusi jo alkanut. Menneellä viikolla on töiden ja koulun jälkeen vain oltukin,mutta myös viety Abigailia ostoksille,kestitetty vieraita ja tytär on paahtanut yöhön asti collegehakemuksiaankin. Meillä täällä tyystin erilainen hakuprosessi ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Valtavasti vie pelkkien hakemusten tekeminen vaihtarin aikaa. Onneksi hänellä ei vielä (hänelle) hirmu vaikeita aineita koulussa ole niin jää vielä aikaa hakemusten tekemiselle. Aikomus oli kuulemma saada ne valmiiksi ennen joulua, jotta joululomalla ehtii vain ollakin.

 Perjantaina teimme Abigailin kanssa Chicago style - pizzaa kun saimme ihania ystäviämme kylään. Lauantaina oli sää niin kiva että pystyttiin vielä grillaamaankin ja syömään grillipihvejä yhdessä. Abigail teki vielä jälkiruoaksi ihanaa amerikkalaista omenapiirakkaa. Jostain kumman syystä meilläkin noita omenoita nyt tuppaa olemaan pihapuu täynnä. Viikonloppuisin meillä yleensäkin syödään hyvin ja hartaasti, kun on aikaakin enemmän ruoanlaittoon. Ruoka ja ruoanlaitto on meidän perheen yksi isoimmista kiinnostuksen aiheista. Kukapa ei hyvästä ruoasta varsinkin hyvässä seurassa pitäisi? Ainakin oman tuntemuksen mukaan ruoka ja ruokakulttuuri kiinnostaa myös Abigailia.

 Lauantaina piipahti myös Abigailin aluevalvoja keskustelemassa kanssamme ja ylipäätään tapaamassa vaihtaria ja meitä. Lisäksi oma veljeni perheensä kera ilostutti meitä läsnäolollaan. Erityisesti heidän koira tuntuu löytäneen paikan myös Abigailin sydämestä? Sunnuntaina meidän perheessä on aina totuttu nauttimaan rauhallisista aamuista, kun ei ole kiire mihinkään. Tällä kertaa sain näemmä nauttia vielä enemmän, kun Abigail valmisti meille ruoaksi amerikan herkkua:  Macaroni & cheese. 

 

 Kuten tästäkin päivityksestä voi päätellä, meidän perhe-elämä vaihtarin kanssa on tuiki tavallista. Juuri sitä missä vaihtari saa hyvän käsityksen tavallisesta suomalaisesta perheestä. Emme siis ole matkaoppaina toimineet, vaikka tekemistä on koko ajan ollutkin ja on ehditty jo käydäkin kotikunnan ja lähikaupungin ulkopuolellakin. Toki aiomme myös matkustaa yhdessä Suomessa, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty,eikös vaan? Yllättävän usein sitä löytää itsensä tutkimasta kotimaanlentoja, hotelleja, risteilyjä yms.. Suomesta oman kokemuksen mukaan löytyy kyllä paljon kivoja ja kauniita paikkoja ja olisi ihan kiva piipahtaa. Paljon myös paikkoja joissa en itsekään ole käynyt koskaan. Tallinnan vanhakaupunkikin olisi käymisen arvoinen paikka vaikka Suomen ulkopuolella jo onkin. Syyskuun viikonlopuiksi meillä tuntuu olevan vähän sitä ja tätä ohjelmaa jo, mutta toivottavasti ehdimme joitain suunnitelmia jo tässäkin kuussa toteuttaa. Tänään kuitenkin luvassa ihan vaan tätä perusarkea. Ei kuitenkaan harmaata, sillä aurinko paistaa!

 

Valmennuksen jälkeistä elämää

Ihan aluksi pakko todeta: VAU ja KIITOS! Onpa meidän pienenpieni tarina kiinnostanut monia ihmisiä. Toivottavasti moni myös saa kipinän hakea isäntäperheeksi! Katsotaan pystynkö kirjoittamaan jatkossakin niin kiinnostavasti että viitsitte seurata blogia jatkossakin.

 Viime lauantain isäntäperhe- ja vaihtari tapaamisten jälkeen sunnuntaina riitti juttua ja ajatusten vaihtoa. Jännitti tietysti kuulla mitä vaihtarit olivat kertoneet omista isäntäperheistään ja millaiseksi Abigail koki kuulemansa jälkeen meidän perheen. Kysyinkin että tuliko hänelle sellainen olo että haluaisi vaihtaa perhettä. Mitään sellaista ei ollut juolahtanut mieleen, johtunee varmaan siitä että tunnumme olevan niin samalla aaltopituudella ja kotiutuminen tai perheytyminen on jo tapahtunut. Oli mahtavaa kuulla millainen oli vaihtarien päivä ja millainen porukka ja mitä keskustelunaiheita heillä nousi esiin. Ja johan meillä mietittiin että voisimme yhtä tyttöä kysyä viikonloppuvierailulle meillekin. Toivottavasti isäntäperheetkin olisivat aktiivisia ja voisimme tavata kaikkia uudestaankin.

Sunnuntaina järjestin meillä myös lastenvaatekutsut ja ihana tytär auttoi mm. leipomisessa. Yhtään ei kyllä innostunut kun ehdotin tyllihametta sovitettavaksi. Ihme juttu. ;)

 Arkipäivät tuntuvat jatkuvan samantapaisesti kuin tähänkin asti. Töitä, koulua, päivähoitoa, harrastuksia jne. Tällä viikolla luvassa sekä eskarilaisen että lukiolaisen koulukuvausta meidän perheessä. Pienempi heistä valmistautui isän parturissa kuvaukseen, Abigail ei ihan innostunut samasta, vaikka neljävuotias pikkuveli olisi erittäin mielellään auttanut hommassa. Abigailia autoimme tietysti suomenkielisen valokuvauslappusen täyttämisessä. Harmi etteivät ole samassa koulurakennuksessa, sillä sisaruskuva hostsisaruksen kanssa olisi ollut ihan kiva juttu muistoksi. Toki niitä voidaan kotonakin ottaa, mutta eihän se nyt sama ole.

 Ruoka ja ruokakulttuuri aiheuttaa edelleen lähes päivittäin mielenkiintoisia keskustelun aiheita. Alkuviikosta olemme nauttineet meidän perheen ehdotonta suosikkiruokaa; pinaattikeittoa josta myös Abigail piti vaikka keitetty kananmuna joukossa aiheuttikin kummastusta. Iltapalaksi ostin peri suomalaisia (eikä ollenkaan terveellisiä) lihapiirakoita sekä nakkeja. Koko iltapalahan on lähes koko muussa maailmassa täysin vieras ateria. En tiedä syökö Abigail kotona Usa:ssa yleensä iltapalaa mutta meillä on usein jotain ainakin nauttinut. Maidon nauttiminen ruokajuomana sen sijaan on hyvin vieras asia Abigailille. Ja mehän täällä Suomessa sitä juodaan kyllä, NAM! Meidän perhe hakee aina aika ajoin raakamaitoakin suoraan tilalta, niin paljon paremman makuista pannarissa, perunamuusissa tai kaakaossa. Katsotaan, kuinka suomalaistunut maidonjuoja meillä on loppu keväästä. Ainakin lihapiirakan kanssa kylmä maitolasillinen tuntui maistuvan.

Isäntäperheen alku..

 Katsotaan kuinka minun käy tässä blogin pitämisessä, en ole nimittäin koskaan aiemmin blogia pitänyt. Etsiskelin isäntäperheistä kertovia blogeja aiemmin mutten oikein löytänyt niitä. Yritin houkutella tai kysellä muita isäntäperheitä blogia pitämään, mutta ehkäpä sitä voisi itsekin olla aktiivinen ja aloittaa. Josko sitten vaikka joku muukin innostuisi. Harmittaa toki, etten aiemmin jo rohkaistunut tätä aloittamaan, sillä ensimmäisestä kuukaudesta tulee nyt tämmöinen yhden päivityksen pituinen raapaisu ja kerralla pitkä kirjoitus....

 Idea isäntäperheeksi ryhtymisestä on ollut meillä jo pitkään mielessä. Itse olen päättäväisenä ihmisenä tiennyt jo vuosia että tämä on se minun juttu. Olikin sitten toinen asia saada hiljainen hämäläinen mies puhuttua tähän mukaan. Kuitenkin kaikki tapahtui loppujen lopuksi nopeasti, kun olimme perhepiirissä ensin asiasta puhuneet ja päättäneet. Koko isäntäperheasia tuli uudestaan puheeksi vuosien tauon jälkeen viime maaliskuussa ja huhtikuun puolella täytimme isäntäperhehakemusta STS:n sivuilla netissä. Hakemuksen täyttämisen jälkeen saimme jo heti seuraavana päivänä yhteydenoton Sts:ltä ja samalla viikolla oli jo meillä kotona isäntäperhe haastattelukin. Tässä vaiheessa olimme jo saaneet nähtäväksi lyhyitä esittelyitä vaihto-oppilaista jonka jälkeen saimme lisätietoja meitä eniten kiinnostavista, meidän kanssa samantyylisistä vaihto-oppilaista. Kuten osasimme aavistaa, Suomi vaihto-oppilasvuoden viettopaikkana on kiehtova erityisesti Aasiasta tuleville nuorille ja heiltä saimme mekin eniten esittelyjä nähtäväksi. Melko heti arvelimme että isäntäperhekokemus olisi helpompi aloittaa joko Eurooppalaisen tai Yhdysvaltalaisen vaihtarin kanssa, joiden kanssa arkielämä meillä suomalaisilla on melko samanlaista. Meidän perheessä kun isä pelkää kuollakseen lentämistä, niin emme perheenä ole hirmuisesti matkustaneet eikä kukaan meistä ole vielä koskaan aiemmin Aasian maihin päässytkään matkustamaan. Kun päätös nuoren yhdysvaltalaisen tytön vastaanottamisesta oli meidän perheessä tehty, ilmoitimme siitä STS:n toimistolle ja allekirjoitimme isäntäperhesopimuksen. Sopimuksen kirjoittamisen jälkeen jäimme sitten vain odottelemaan koulupaikan vahvistamista, jonka jälkeen saimme vaihtarin yhteystiedot ja hän meidän. Koulupaikan vahvistaminen kesti tai ainakin tuntui kestävän meidän kohdalla IKUISUUDEN. Mutta kyllä nekin paperit sitten jossain välissä täältä Hämeestä saavutti Helsingin.
 Yhteydenpito päästiin aloittamaan vaihtarin kanssa muistaakseni kesäkuun alkupuolella-puolessa välissä. Aluksi vaihdoimme muutaman sähköpostin ja pari Skype-puheluakin ehdimme ottaa ennen vaihtarin saapumista. Koko kesä tuntuikin aikalailla menevän odottelun merkeissä, ensin odotettiin koulupaikkavahvistusta, sitten yhteydenottoa, sitten tietoa saapumispäivästä ja sitten sitä itse saapumispäivää. Meidän vaihtari Abigail saapui Usa:sta Pohjois-Carolinasta 1.8. perjantaina ja koulu alkoi jo seuraavalla viikolla torstaina 7.8.

 Yhteinen alkutaival on mennyt meidän perheessä loistavasti! Ainakin siis meidän mielestä. Voimme puhua yhdessä kaikista asioista ja olemme jakaneet niin kotihommia kuin tietoutta toistemme kotimaista. Toki, olihan se automatka lentokentältä meille kotiin aika jännittävä ja hiljainen, mutta sen jälkeen ei juuri hiljaisia hetkiä ole ollutkaan. Olemme kuukauden aikana oppineet jo valtavasti toisistamme sekä toistemme kotimaista. Aivan mielettömiä keskustelunaiheita on ollut! Politiikkaa, armeijajuttuja, elokuvia, koulumaailmaa, ruokakulttuuria, tapoja, hintatasoa yms. eli likipitäen kaikesta on jo puhuttu tai ainakin sivuttu kaikenlaisia keskustelun aiheita. Olemme myös olleet serkkuni häissä, jotka sattuivat olemaan Abigailin ensimmäiset hääjuhlat ikinä.
 Abigailia oli jo lentokoneessa "varoitettu" suomalaisten hiljaisuudesta ja ujoudesta. Esimerkiksi siitä että selän kääntäminen voi olla vain ujoutta, ei töykeyttä. Nyt kun sitä vain järjellä miettii niin juuri sitähän se on, töykeyttä. Toivottavasti tähän ei paljon törmätä vaikka ujoa kansaa olemmekin. Kuinkahan monta kertaa olemme jo törmänneet kommenttiin: "Ymmärrän kyllä englantia mutten uskalla puhua"? No, emmepä itsekään mitään englanninkielen taitajia ole, mutta siksihän tähän on ryhdytty että kielitaitoakin saa treenattua molemminpuolin. Tarkoitushan siis toki on että vaihtarikin oppii suomea.

 Viime lauantaina oli sitten orientaatiopäivä STS:n Suomessa oleville vaihtareille sekä isäntäperhevalmennus meille hostperheille. Oli oikein mukava päivä, käytiin yhdessä perheiden ja järjestön edustajien kanssa läpi mm. sääntöjä, muuta toimintaa ja keskusteltiin yhdessä kokemuksista. Hieman yllättävää (tai sitten ei) oli ettei tällä kaudella Suomessa ainakaan vielä ole STS:n kautta toista vaihtaria joka puhuisi englantia äidinkielenään. Myöhemmin ilmeisesti vielä saapumassa kuitenkin. Perheiden kokemuksetkin olivat tietysti erilaisia, sillä osalla kielimuuri ja hyvin erilainen kulttuuri hieman hidastaa tutustumista. Kaikilla perheillä kuitenkin alku mennyt hyvin, toivottavasti pääsemme jakamaan kokemuksiamme lisää vuoden aikana. Mahdollisesti järjestämään yhteisiä tapaamisiakin. Hassu yhteensattuma oli, että sekä minä itse että meidän Abigail ilmoittauduimme vapaaehtoisiksi auttamaan Facebook ryhmien perustamisessa. Abigail teki ryhmän vaihtareille ja minä isäntäperheille. Tämäkin kertoo jo hitusen siitä, kuinka olemme hyvin samantyylisiä. Toivottavasti saadaan molemmista aktiiviset ryhmät ja mukavia uusia tuttavuuksia vain lisää.