Ihan aluksi pakko todeta: VAU ja KIITOS! Onpa meidän pienenpieni tarina kiinnostanut monia ihmisiä. Toivottavasti moni myös saa kipinän hakea isäntäperheeksi! Katsotaan pystynkö kirjoittamaan jatkossakin niin kiinnostavasti että viitsitte seurata blogia jatkossakin.
Viime lauantain isäntäperhe- ja vaihtari tapaamisten jälkeen sunnuntaina riitti juttua ja ajatusten vaihtoa. Jännitti tietysti kuulla mitä vaihtarit olivat kertoneet omista isäntäperheistään ja millaiseksi Abigail koki kuulemansa jälkeen meidän perheen. Kysyinkin että tuliko hänelle sellainen olo että haluaisi vaihtaa perhettä. Mitään sellaista ei ollut juolahtanut mieleen, johtunee varmaan siitä että tunnumme olevan niin samalla aaltopituudella ja kotiutuminen tai perheytyminen on jo tapahtunut. Oli mahtavaa kuulla millainen oli vaihtarien päivä ja millainen porukka ja mitä keskustelunaiheita heillä nousi esiin. Ja johan meillä mietittiin että voisimme yhtä tyttöä kysyä viikonloppuvierailulle meillekin. Toivottavasti isäntäperheetkin olisivat aktiivisia ja voisimme tavata kaikkia uudestaankin.
Sunnuntaina järjestin meillä myös lastenvaatekutsut ja ihana tytär auttoi mm. leipomisessa. Yhtään ei kyllä innostunut kun ehdotin tyllihametta sovitettavaksi. Ihme juttu. ;)
Arkipäivät tuntuvat jatkuvan samantapaisesti kuin tähänkin asti. Töitä, koulua, päivähoitoa, harrastuksia jne. Tällä viikolla luvassa sekä eskarilaisen että lukiolaisen koulukuvausta meidän perheessä. Pienempi heistä valmistautui isän parturissa kuvaukseen, Abigail ei ihan innostunut samasta, vaikka neljävuotias pikkuveli olisi erittäin mielellään auttanut hommassa. Abigailia autoimme tietysti suomenkielisen valokuvauslappusen täyttämisessä. Harmi etteivät ole samassa koulurakennuksessa, sillä sisaruskuva hostsisaruksen kanssa olisi ollut ihan kiva juttu muistoksi. Toki niitä voidaan kotonakin ottaa, mutta eihän se nyt sama ole.
Ruoka ja ruokakulttuuri aiheuttaa edelleen lähes päivittäin mielenkiintoisia keskustelun aiheita. Alkuviikosta olemme nauttineet meidän perheen ehdotonta suosikkiruokaa; pinaattikeittoa josta myös Abigail piti vaikka keitetty kananmuna joukossa aiheuttikin kummastusta. Iltapalaksi ostin peri suomalaisia (eikä ollenkaan terveellisiä) lihapiirakoita sekä nakkeja. Koko iltapalahan on lähes koko muussa maailmassa täysin vieras ateria. En tiedä syökö Abigail kotona Usa:ssa yleensä iltapalaa mutta meillä on usein jotain ainakin nauttinut. Maidon nauttiminen ruokajuomana sen sijaan on hyvin vieras asia Abigailille. Ja mehän täällä Suomessa sitä juodaan kyllä, NAM! Meidän perhe hakee aina aika ajoin raakamaitoakin suoraan tilalta, niin paljon paremman makuista pannarissa, perunamuusissa tai kaakaossa. Katsotaan, kuinka suomalaistunut maidonjuoja meillä on loppu keväästä. Ainakin lihapiirakan kanssa kylmä maitolasillinen tuntui maistuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti