Mihin tää aika aina häviää? Yhtenä päivänä mietit että huomenna päivitän blogia, kolmen yön päästä muistat että ai juu, unohdin. :D Mitään paineita en tästä blogin pitämisestä ota tietenkään, mutta haluan mahdollisimman monet muistot ja hetket itseä varten taltioida sekä tietysti kertoa tästä isäntäperheenä toimimisesta muillekin perheille. Jos yhdenkin perheen tällä saan innostettua mukaan olen todella iloinen. Ai niin! Mähän olen jo saanut tällä innostettua yhden ystäväperheen mukaan ! Nyt odotetaan "perheenlisäystä" heillekin.
Viime viikolla oli tosiaan koulujen loma täällä, minkä alkuviikon puuhista täällä kerroinkin jo viime päivityksessä. Loppuviikosta vaihtarit kävivät nuorisotoimen järjestämällä retkellä Ideaparkissa sekä erittäin ihanan ja avuliaan nuoren naisen matkassa tutustumassa Lahteen. Järjestimme myös italialaisen illan perjantaina, joka oli italialaisen vaihtarin viimeinen ilta tällä kertaa meillä. Toivottavasti saadaan uudestaankin vierailija. Nuori nainen teki meille Capresea ja TODELLA ihanaa Tiramisua joista saimme nauttia ystäväperheen ihanassa seurassa.
Nukkumiseen ei viime viikolla päivät menneet edes nuorisolla, lauantaina heräsimme myös aikaisin ja suunnistimme kohti Helsinkiä. Toimin itse Avonin tiimivetäjänä joten olin I love me - messuilla töissä heidän messuosastollaan. Abigail pääsi mukaan kurkistamaan minun harrastukseeni(hassua kyllä) Amerikkalaisen yrityksen parissa. Jo ennen messuja Abigail varovasti kysyi mahtaako ne olla sisätiloissa, johon tietysti vastasin että kyllä, Helsingissä on iso messukeskus SISÄTILOISSA. Meillä on niiiin erilainen ilmasto täällä että aina ei tajua kaikesta infota etukäteen. Joka tapauksessa, meillä oli todella kiva päivä yhdessä siellä. Ehdittiin junamatkoilla ja lounaalla vähän jutellakin koko viikosta ja meidän väleistä ym. Mahtavia hetkiä. Viime viikon aikana meillä kuitenkin koettiin kaikenlaista yhdessä ja erikseen ja koettiin erilaisia tunteita. Esimerkiksi meidän nuorin poika oli todella mustasukkainen Abigailista, koska hän luonnollisesti vietti paljon aikaa vieraamme kanssa. Taisi sillä viikolla olla joku muukin mustasukkainen ja saimme ilmaakin puhdistettua. Lauantai-iltana kun pääsimme pitkän messupäivän jälkeen kotiin Abigailin kanssa jalat väsyneinä seisomisesta ja aivan rätti väsyneitä muutenkin, oli aika ihana hetki kun yhdessä sohvalla pötköteltiin ja katsottiin televisiota kun pienet miehet jo nukkui. Perhe vaan lähenee koko ajan toisiaan. Ja niinhän sen pitääkin mennä. ♥ Suurimmaksi osaksi tästä voi varmasti kiittää meidän uutta yhteydenpitosääntöä että vaihtari saa olla vain kerran viikossa skype/viesti yhteydessä kotimaahan. Täten keskitytään paremmin tähän elämään täällä ja tähän tämän vuoden perheeseen täällä. Sääntö toimii, olemme todellakin lähentyneet sen jälkeen. Olisi vain aiemmin pitänyt tämä sääntö jo laittaa, tuntui vain meidän korviin liian "julmalta". Todellisuudessa (mikäli Abigailin mielipide on todellinen) on sääntö koko perheen mielestä ollut todella hyvä juttu! Eipä se järjestökään tätä turhaan suosittele tai vihjaile. Jokainen isäntäperhehän siis luo itse omat säännöt mutta suosituksia isäntäperhe säännöiksi on onneksi myös STS:n omien sääntöjen lisäksi.
Nukkumiseen ei viime viikolla päivät menneet edes nuorisolla, lauantaina heräsimme myös aikaisin ja suunnistimme kohti Helsinkiä. Toimin itse Avonin tiimivetäjänä joten olin I love me - messuilla töissä heidän messuosastollaan. Abigail pääsi mukaan kurkistamaan minun harrastukseeni(hassua kyllä) Amerikkalaisen yrityksen parissa. Jo ennen messuja Abigail varovasti kysyi mahtaako ne olla sisätiloissa, johon tietysti vastasin että kyllä, Helsingissä on iso messukeskus SISÄTILOISSA. Meillä on niiiin erilainen ilmasto täällä että aina ei tajua kaikesta infota etukäteen. Joka tapauksessa, meillä oli todella kiva päivä yhdessä siellä. Ehdittiin junamatkoilla ja lounaalla vähän jutellakin koko viikosta ja meidän väleistä ym. Mahtavia hetkiä. Viime viikon aikana meillä kuitenkin koettiin kaikenlaista yhdessä ja erikseen ja koettiin erilaisia tunteita. Esimerkiksi meidän nuorin poika oli todella mustasukkainen Abigailista, koska hän luonnollisesti vietti paljon aikaa vieraamme kanssa. Taisi sillä viikolla olla joku muukin mustasukkainen ja saimme ilmaakin puhdistettua. Lauantai-iltana kun pääsimme pitkän messupäivän jälkeen kotiin Abigailin kanssa jalat väsyneinä seisomisesta ja aivan rätti väsyneitä muutenkin, oli aika ihana hetki kun yhdessä sohvalla pötköteltiin ja katsottiin televisiota kun pienet miehet jo nukkui. Perhe vaan lähenee koko ajan toisiaan. Ja niinhän sen pitääkin mennä. ♥ Suurimmaksi osaksi tästä voi varmasti kiittää meidän uutta yhteydenpitosääntöä että vaihtari saa olla vain kerran viikossa skype/viesti yhteydessä kotimaahan. Täten keskitytään paremmin tähän elämään täällä ja tähän tämän vuoden perheeseen täällä. Sääntö toimii, olemme todellakin lähentyneet sen jälkeen. Olisi vain aiemmin pitänyt tämä sääntö jo laittaa, tuntui vain meidän korviin liian "julmalta". Todellisuudessa (mikäli Abigailin mielipide on todellinen) on sääntö koko perheen mielestä ollut todella hyvä juttu! Eipä se järjestökään tätä turhaan suosittele tai vihjaile. Jokainen isäntäperhehän siis luo itse omat säännöt mutta suosituksia isäntäperhe säännöiksi on onneksi myös STS:n omien sääntöjen lisäksi.
Tällä viikolla oli sitten koko perheen paluu arkeen, koulua ja kylmää säätä on riittänyt. Jopa -9 oli pakkasta yhtenä aamuna. Joka päivä murehdin osaako meidän eteläisestä Usa:sta tuleva tytär pukeutua riittävän lämpöisesti. Toivottavasti. Yritän ohjeistaa ja auttaa, mutta toki teini-ikäinen tekee itse omat pukeutumispäätökset. Itseä harmittaa että oma untuvatakki odottaa vielä pesua pesulassa. Kylmä on.
Kuluneen viikon aikana on muuten vähän aloitettu jo Halloween valmistautumista. Omasta mielestäni me suomalaiset kun emme tästä juuri mitään ymmärrä, ostamme vain kaiken krääsän kaupasta mitä ne tyrkyttää. Tänä vuonna meidän perheessä on ekspertti, joten olen pyytänyt auttamaan ja kertomaan oikeista Halloween perinteistä. Katsotaan, mitä saamme aikaiseksi! Can't wait!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti