Isäntäperheen alku..

 Katsotaan kuinka minun käy tässä blogin pitämisessä, en ole nimittäin koskaan aiemmin blogia pitänyt. Etsiskelin isäntäperheistä kertovia blogeja aiemmin mutten oikein löytänyt niitä. Yritin houkutella tai kysellä muita isäntäperheitä blogia pitämään, mutta ehkäpä sitä voisi itsekin olla aktiivinen ja aloittaa. Josko sitten vaikka joku muukin innostuisi. Harmittaa toki, etten aiemmin jo rohkaistunut tätä aloittamaan, sillä ensimmäisestä kuukaudesta tulee nyt tämmöinen yhden päivityksen pituinen raapaisu ja kerralla pitkä kirjoitus....

 Idea isäntäperheeksi ryhtymisestä on ollut meillä jo pitkään mielessä. Itse olen päättäväisenä ihmisenä tiennyt jo vuosia että tämä on se minun juttu. Olikin sitten toinen asia saada hiljainen hämäläinen mies puhuttua tähän mukaan. Kuitenkin kaikki tapahtui loppujen lopuksi nopeasti, kun olimme perhepiirissä ensin asiasta puhuneet ja päättäneet. Koko isäntäperheasia tuli uudestaan puheeksi vuosien tauon jälkeen viime maaliskuussa ja huhtikuun puolella täytimme isäntäperhehakemusta STS:n sivuilla netissä. Hakemuksen täyttämisen jälkeen saimme jo heti seuraavana päivänä yhteydenoton Sts:ltä ja samalla viikolla oli jo meillä kotona isäntäperhe haastattelukin. Tässä vaiheessa olimme jo saaneet nähtäväksi lyhyitä esittelyitä vaihto-oppilaista jonka jälkeen saimme lisätietoja meitä eniten kiinnostavista, meidän kanssa samantyylisistä vaihto-oppilaista. Kuten osasimme aavistaa, Suomi vaihto-oppilasvuoden viettopaikkana on kiehtova erityisesti Aasiasta tuleville nuorille ja heiltä saimme mekin eniten esittelyjä nähtäväksi. Melko heti arvelimme että isäntäperhekokemus olisi helpompi aloittaa joko Eurooppalaisen tai Yhdysvaltalaisen vaihtarin kanssa, joiden kanssa arkielämä meillä suomalaisilla on melko samanlaista. Meidän perheessä kun isä pelkää kuollakseen lentämistä, niin emme perheenä ole hirmuisesti matkustaneet eikä kukaan meistä ole vielä koskaan aiemmin Aasian maihin päässytkään matkustamaan. Kun päätös nuoren yhdysvaltalaisen tytön vastaanottamisesta oli meidän perheessä tehty, ilmoitimme siitä STS:n toimistolle ja allekirjoitimme isäntäperhesopimuksen. Sopimuksen kirjoittamisen jälkeen jäimme sitten vain odottelemaan koulupaikan vahvistamista, jonka jälkeen saimme vaihtarin yhteystiedot ja hän meidän. Koulupaikan vahvistaminen kesti tai ainakin tuntui kestävän meidän kohdalla IKUISUUDEN. Mutta kyllä nekin paperit sitten jossain välissä täältä Hämeestä saavutti Helsingin.
 Yhteydenpito päästiin aloittamaan vaihtarin kanssa muistaakseni kesäkuun alkupuolella-puolessa välissä. Aluksi vaihdoimme muutaman sähköpostin ja pari Skype-puheluakin ehdimme ottaa ennen vaihtarin saapumista. Koko kesä tuntuikin aikalailla menevän odottelun merkeissä, ensin odotettiin koulupaikkavahvistusta, sitten yhteydenottoa, sitten tietoa saapumispäivästä ja sitten sitä itse saapumispäivää. Meidän vaihtari Abigail saapui Usa:sta Pohjois-Carolinasta 1.8. perjantaina ja koulu alkoi jo seuraavalla viikolla torstaina 7.8.

 Yhteinen alkutaival on mennyt meidän perheessä loistavasti! Ainakin siis meidän mielestä. Voimme puhua yhdessä kaikista asioista ja olemme jakaneet niin kotihommia kuin tietoutta toistemme kotimaista. Toki, olihan se automatka lentokentältä meille kotiin aika jännittävä ja hiljainen, mutta sen jälkeen ei juuri hiljaisia hetkiä ole ollutkaan. Olemme kuukauden aikana oppineet jo valtavasti toisistamme sekä toistemme kotimaista. Aivan mielettömiä keskustelunaiheita on ollut! Politiikkaa, armeijajuttuja, elokuvia, koulumaailmaa, ruokakulttuuria, tapoja, hintatasoa yms. eli likipitäen kaikesta on jo puhuttu tai ainakin sivuttu kaikenlaisia keskustelun aiheita. Olemme myös olleet serkkuni häissä, jotka sattuivat olemaan Abigailin ensimmäiset hääjuhlat ikinä.
 Abigailia oli jo lentokoneessa "varoitettu" suomalaisten hiljaisuudesta ja ujoudesta. Esimerkiksi siitä että selän kääntäminen voi olla vain ujoutta, ei töykeyttä. Nyt kun sitä vain järjellä miettii niin juuri sitähän se on, töykeyttä. Toivottavasti tähän ei paljon törmätä vaikka ujoa kansaa olemmekin. Kuinkahan monta kertaa olemme jo törmänneet kommenttiin: "Ymmärrän kyllä englantia mutten uskalla puhua"? No, emmepä itsekään mitään englanninkielen taitajia ole, mutta siksihän tähän on ryhdytty että kielitaitoakin saa treenattua molemminpuolin. Tarkoitushan siis toki on että vaihtarikin oppii suomea.

 Viime lauantaina oli sitten orientaatiopäivä STS:n Suomessa oleville vaihtareille sekä isäntäperhevalmennus meille hostperheille. Oli oikein mukava päivä, käytiin yhdessä perheiden ja järjestön edustajien kanssa läpi mm. sääntöjä, muuta toimintaa ja keskusteltiin yhdessä kokemuksista. Hieman yllättävää (tai sitten ei) oli ettei tällä kaudella Suomessa ainakaan vielä ole STS:n kautta toista vaihtaria joka puhuisi englantia äidinkielenään. Myöhemmin ilmeisesti vielä saapumassa kuitenkin. Perheiden kokemuksetkin olivat tietysti erilaisia, sillä osalla kielimuuri ja hyvin erilainen kulttuuri hieman hidastaa tutustumista. Kaikilla perheillä kuitenkin alku mennyt hyvin, toivottavasti pääsemme jakamaan kokemuksiamme lisää vuoden aikana. Mahdollisesti järjestämään yhteisiä tapaamisiakin. Hassu yhteensattuma oli, että sekä minä itse että meidän Abigail ilmoittauduimme vapaaehtoisiksi auttamaan Facebook ryhmien perustamisessa. Abigail teki ryhmän vaihtareille ja minä isäntäperheille. Tämäkin kertoo jo hitusen siitä, kuinka olemme hyvin samantyylisiä. Toivottavasti saadaan molemmista aktiiviset ryhmät ja mukavia uusia tuttavuuksia vain lisää.