Kiitospäivään valmistautumista

Leivottiin viime viikolla vihdoin ja viimein karjalanpiirakoita! Abigail on niistä pitänyt kovasti, mutta en ole saanut itsestäni irti että olisimme oikeasti ne itse leiponeet, vaikka hän on sitä pyytänyt aina aika ajoin. Hassua, joskus oli aika että meillä oli aina itsetehtyjä piirakoita pakkasessa! No, nyt olen yrittänyt pitää kiinni että ainakin kerran viikossa hakisimme tilamaitoa ja siitähän tuli niin herkullinen riisipuuro piirakoihin. Abigail myös pyysi sitä maitoa hakemaan Kiitospäivän ruokiin ja leivonnaisiin. Sitä siis haettava ensi viikollakin lisää, onneksi läheltä löytyy aivan ihana tila josta sitä hakea. Omat lapset ovat myös aivan rakastuneet tilamaidon makuun. Riisipiirakoista lisään kuvankin tähän, Abigail teki tosi taitavasti niitä, kuten myös neljävuotias poikamme. Ihan ällikällä olin lyöty kuinka taitavasti ensikertalainen sekä pieni poika rypyttivät karjalanpiirakoita.

Kakkua oli taas vaihteeksi lisää tarjolla tällä viikolla tiistaina kun oli toisenkin lapsen nimipäivä. Jokohan jouluun mennessä tulee kakut korvista kun perjantaina jatkettiin kakuttelemalla Avon kutsujen merkeissä..? Ei vaan, ihana kun voi piristää arkea näkemällä ystäviä kutsujen merkeissä. Abigailillekin sanoin että lähettää kutsuja kosmetiikkakutsuille kaikille suomalaisille facebook kavereilleen, mutta viime tinkaanhan se jäi, joten ei sitten kukaan päässyt enää tulemaan. "Old people"- väellä oli silti tosi hauskaa.

 Kiitospäivään valmistautuminen on aloitettu. Abigail on leiponut jo jotain valmiiksi pakkaseen ettei kaikkea tarvitse tehdä kerralla. Thanksgivingday on siis ensi torstaina, mutta Abigail itse ehdotti, josko juhlisimme kuitenkin lauantaina, koska ruokien valmistamiseen menee koko päivä ja torstaihan on täällä ihan tavallinen arkipäivä. Meillä odotetaan viikonloppua valtavasti! Kiinnostaa todella paljon tietää millainen on kiitospäivä ja mitä silloin tekevät. Aika pian Abigailin meille tulon jälkeen toivoimme heti että voisimme tätä juhlaa viettää täällä Suomessakin. Olemme lisäksi kutsuneet ystäväperheen sekä Abigailin aluevalvojan meille Kiitospäivää viettämään. Katsotaan, keitä saamme seuraksemme.

 Tällä viikolla kolahti myös luukusta paikallislehti jossa oli Abigailin sekä koko meidän perheen haastattelu kuvineen. Juttu oli oikein kiva ja kuvatkin oikein onnistuneita. Hassu yhteensattuma oli että tänään tulleessa ilmaisjakelu lehdessä oli myös juttu kahdesta vaihto-oppilaasta jotka opiskelevat Riihimäellä, toinen heistä asuu kuitenkin meidän kunnan puolella. Toivottavasti saadaan yhteistapaaminen järjestettyä kaikkien meidän kunnassa asuvien vaihtarien kesken tämän lukuvuoden aikana. Olisi varmasti kiva juttu sekä vaihtereille että isäntäperheille! Toki yhtälailla olisi kiva tavata STS isäntäperheitä uudestaan. Kaikilla ei edes ollut mahdollisuutta osallistua valmennuspäivään elokuussa, ja kuitenkin ainakin itselle isäntäperheiden facebook ryhmästä on tullut tärkeä vertaistukiryhmä. Onneksi tänä päivänä tuokin yhteydenpito on helpompaa, millähän isäntäperheet -80 luvulla saivat vertaistukea? Itse olisin ainakin aika hukassa ilman ryhmän tukea, on tosi tärkeää että vaikka me voimme puhua Abigailinkin kanssa kaikesta, voimme jakaa kokemuksia myös muiden suomalaisten isäntäperheiden kanssa ja ihan apunakin olla toisillemme.

Nimipäiviä ja isänpäivä

Mihin tää aika on taas mennyt? No töihin ja perheeseen joo, mutta jos ois vähemmän vaikka puhunut ja enemmän kirjoittanut tätä, ehkäpä mulla ei ois ääni nyt pois? Tai sitten olis. ;) Joka tapauksessa arki taas ollut todella työntäyteistä, ei ole paljonkaan ollut mitään ylimääräistä aikaa. Onneksi viikonloppuisin ehtii vähän ihmetelläkin ja kerrata viikon tapahtumia, kysellä vaihtarin kuulumisia koulusta yms.

Viime viikolla meidän perheessä oli toisen lapsen nimipäivä sekä tietysti kuten muissakin perheissä isänpäivä. Pienet lapset toki odottivat tätä. Yhdysvalloissa isänpäivää ei vietetä nyt vaan myöhemmin, mutta kun Abigail sunnuntaina kotiin soitti pyysin kuitenkin että muistaa onnitella omaa isäänsä kuten kaikki muutkin täällä Suomessa sinä sunnuntaina.
Nimipäivää ei myöskään tunneta Yhdysvalloissa, eikä meidänkään perheessä mitään isoa juhlaa ole, mutta isovanhemmat ja kummit kävivät kuitenkin kahvilla kun kuusivuotias leipoi ihan itse nimpparikakun itselleen (kuva alla)! Taisi sitä kakkua edes pala riittää vielä nuorellekin naiselle, vaikka hän saikin nauttia lähes koko lauantain ystäviensä seurasta. Toivottavasti uskaltaa myös tänne kotiin jonain päivänä niitä kavereita tuoda... ;)

Olemme myös yhdessä vähän tarkemmin katselleet päiviä kalenterista milloin on mitäkin koulun joulujuhlaa ja milloin baletin esitystä tai joulukonsertti kirkossa. Valitettavasti osa menee päällekkäin,  mutta osaa päästään yhdessä koko perheen kanssa seuraamaan. Joulun odotus alkanut siis ainakin jo lapsilla, saa nähdä millainen jouluihminen perheemme uusin tulokas on. Me ainakin rakastamme joulua! Vielä kun saatais lunta! ♥

Olemme innolla saaneet myötäelää ystäväperheen vaihtarin odotusta ja yhteydenpitoa ja ollaan tietysti yhdessä Abigailin kanssa mietitty miten itse samoissa tilanteissa toimittiin ja käyttäydyttiin. Kuinka jännittävää oli odottaa lentokentällä ja kuinka erikoisiinkin asioihin sitä kiinnitti huomiota heti ja kuinka esim. tervehtimistäkin mietti ennen itse kohtaamista. Kaivoin myös sähköpostista ensimmäisen infon jonka Abigailista saimme, neiti itse ei ollut tyytyväinen kuvaansa,mutta se nyt tuskin olikaan se pääasia siinä infossa. ;) Lisäksi on mietitty kuinka kiva oli saada sähköpostia myös vanhemmilta ja jännittävää lukea ja vastata niihin! Äärimmäisen onnellisia olemme että juuri Abigail sai tulla meille, meillä on kyllä niin hyvin pelannut perhe-elämä yhdessä. Ja ihan ilman mitään siirappisia kaunisteluja, kaikesta puhutaan, sanotaan jos ärsyttää tai suututtaa ja huomioidaan ja halataan surussa ja ilossa! Perheenä on helpompi yhdessä tukea toisiamme ja elää yhdessä! Ja se oikea perhe-elämä ei todellaaan ole aina niin siirappista. Onneksi.

Halloween ja Pyhäinpäivä

Eilen juhlittiin Halloweenia, mutta muutakin on kuluneen viikon aikana toki ehditty. Viime viikonloppuna kävimme uimahallissa ja kysyin etukäteen haluaako Abigail lähteä mukaan. Selitin millaisia paikkoja ovat ja että siellä on paljon muitakin ihmisiä ja silti saunassa tai suihkussa ei saa uimapukua käyttää. Hauskoja tilanteita ja hetkiä oli sielläkin. Abigail kysyi pukuhuoneessa kauhistuneena että missä voi vaihtaa uikkarinsa. Vastasin hymyillen että tässä näin vaan. Hetken kauhisteltuaan (?) päästiin ihan altaalle astikin. Kivaa oli, enkä itsekään juuri kyseisessä hallissa ollut ikinä aiemmin ollut, höyrysauna oli kiva yllätys.
Viikko sitten leivoimme myös eka kerran tänä vuonna joulupipareita. Nekin hieman erilaisia kuin amerikkalaiset gingerbreadit Abigailin mukaan. Mutta toki maistuivat kyllä myös tyttärelle, erityisesti suomalaisen Aura-juuston kera! Yleensä meillä on aina joululaulut soineet kun leivotaan joulupipareita, mutta Abigail oli sitä mieltä että ei voi soittaa ennen Halloweenia! No, nyt sekin on koettu, nytkö joulun odotus jo alkaa?
Eilen siis oli Halloween, aamusta aikaisin suunnattiin ensin lasten kanssa valokuvaan, innolla odotan meidän lasten sisaruskuvaa, Abigail oli siis mukana siinä tietysti. Illalla saatiin ihania vieraita kylään ja Abby teki paria omaa halloween suosikki syötäväänsä ja lisättiin pöytään jotain muutakin makeiden kaveriksi. Karkki vai kepponen -kierroksella ei kukaan käynyt, mutta perinteistä Abby kertoi lapsille jo aiemmin päivällä ja iloksemme oikaisi Suomalaisten vääriä kuvia Halloweenista ja keskustelimme juhlasta paljon illallakin. Karkkia kyllä riitti kaikille illalla vaikkei sitä karkkia vai kepposta käytykään kysymässä. Tehtiin myös boolia lapsille joka sekin tuntui maistuvan jaffasta ja punaherukkamehusta sekä jäisistä mansikoista tehtynä. Abby kertoi myös Buuauksesta, jolla muistetaan salaisesti naapureita viemällä jonkun oven taakse esim. korillinen halloween herkkuja, TODELLA kaunis ja kiva idea. Kunpa se rantautuisi Suomeenkin, me kun olemme niin etääntyneitä naapureista eikä yhteilöllisyyttä monilla alueilla enää ole samalla tavalla kuin vuosia (tai vuosikymmeniä) sitten.

Lisäksi saimme Halloween iltana ihanat yllätykset Abigailin perheeltä, KIITOS! ♥ Abigail itseasiassa kertoi jo aiemmin viikolla kun sai paketin että meillekin on kirje. Jännityksellä kysyin mahtaako se sisältää viestin vihastuneilta vanhemmilta meidän uuden yhteydenpito säännön vuoksi. Näin ei kuitenkaan todellakaan ollut! Itsellä se juolahti mieleen , kun taidetaan olla aika harvinainen isäntäperhe moisen säännön kanssa, mutta todella onnellisia olemme kaikki (myös vaihtari itse) yhteydenpitoa kotiin rajoittavasta säännöstä, kuten olen aiemminkin täällä kertonut. Abigail sekä hänen perhe halusi jakaa omia perinteitä Halloweenista ja meidän pojat saivat karkki vai kepponen -purkit ja suun täydeksi makeasta. Lisäksi Abby oli jo aiemmin viikolla antanut pojille paketissa tulleet Amerikka paidat sekä teräsmies yökkärit. Nyt matsaa kaikkien kolmen lapsen teräsmies yövaatetus ja sekös pikkupoikia lämmitti! :)

Tällä viikolla on myös myötä eletty ystävien jännitystä ja intoa! Saimme ystävät esimerkillämme innoitettua mukaan Sts isäntäperhe toimintaan ja he siis odottavat oppilasta saapuvaksi kevätlukukaudelle. Jännittävää! Saadaan lisää valoa ja eloa tähänkin kylään vaihtarien kautta!

Tänään on sitten perheen kesken vietetty aikaa kotona, toivoteltu talveksi Espanjaan matkaaville sukulaisille hyvää joulua ja uutta vuotta, ystävänpäivää ja pääsiäistä. Lisäksi kävimme pyhäinpäivän kunniaksi viemässä kynttilöitä haudoille sekä muistokivelle niille edesmenneille rakkaille joilla ei tässä meidän lähellä ole hautaa. Kävimme myös kappelissa sytyttämässä kynttilän ja pienet lapsetkin osasivat hetken hiljentyä. Seurakunnan tarjoama kuuma mehu ja joulupiparit saattoi toki myös edesauttaa lasten kiinnostusta istua hetki paikoillaan. Kiva, uusi (?) tapa tuokin käydä kappelissa. Nyt on jo kynttilät syttyneet pihalla ja sisällä kotona kaamoksen ja pimeyden häätämiseksi. Rauhallista pyhäinpäivän iltaa kaikille!