Innokkaita, onko meitä?

Viikko taas viuhahtanut ohitse nopiaan ja uusikin jo loppupuolella! Onhan sitä jos jonkinmoista tapahtunutkin. Koeviikko päättyi maanantaina Abigaililla ja meillä muilla töitä /päivähoitoa ihan entiseen malliin. Viime perjantaina meidän perheen naisväki sai nauttia vapaapäivästä ja tämä hostmom tyttären tekemästä ihanasta gaala kampauksesta. Kun minulla oli juhlaa perjantaina, Abigailin vuoro oli lauantaina Sts beach partyjen merkeissä. Kivaa oli molemmilla.

Koululaisten lomaviikko alkaa lähenemään, ja täten myös toisen vaihtarin vierailu meille. Olemme yrittäneet valmiiksi jo pohtia tyttären kanssa heille puuhaa ja tutkittavaa. Toivottavasti omien töiden jälkeen ehdin myös viedä heitä näkemään lähiseutua. Ja jos oikein hyvä tuuri käy, saattavat saada oppaankin vähän nuoremmasta ikäpolvesta. Ja ei, en laske itseäni vanhaksi, mutta pariin otteeseen olen jo kuullut meistä puhuttavan "old people" nimikkeellä! :D
Paitsi tekeminen, myös kolmen kulttuurin vaihto vajaan viikon aikana on kiinnostava yhdistelmä ja yritämme saada siitä kaiken irti. Ehdotinkin tytöille josko voisimme pitää viikon aikana sekä suomalaisen, yhdysvaltalaisen että italialaisen ruoka-illan tai päivän. Kuulosti heidänkin korviinsa hyvältä. Ainakin vielä. Mitähän suomalaista sitä keksisi....

Olen muuten saanut aina silloin tällöin palautetta teiltä tästä blogistani, kiitos! Palautetta on aina kiva saada! Ja olenpahan muuten saanut muitakin perheitä harkitsemaan isäntäperheeksi ryhtymistä ja yksi ystäväperhe on jo hakemukset tehnytkin ja edenneetkin asiassa. Aivan mahtavaa! Toivottavasti koulutkin yhtä innokkaita vastaanottamaan nuoria! Ja toivottavasti lisää innokkaita perheitä saadaan jolloin saisimme Suomeenkin lisää vaihtareita ja Suomi tietoa maailmalle heidän mukana. Abigailinkin joku ystävä oli kysynyt asuuko hän meillä iglussa ja omat lapsemme puhuivat alkuun että Abigail tuli Ruotsista ja puhuu ruotsia. Kyllä vaan kulttuurivaihto on tärkeä ja mahtava kokemus kaikille osapuolille! Viimeksi eilen koin suurta ylpeyttä sekä tyttärestä että nuorimmasta pojastani, kun Abigail kysyi pojalta suomeksi: "Syötkö ananasta?" ja neljä vuotias vastasi hymyillen, reippaasti ja sujuvasti: "No!". Enkä siis ohjeistanut poikaa ollenkaan, itse vastasi englanniksi. Abbya hieman autoin vaikean kielemme kanssa, mutta hienosti lausuu tätä vaikeaa äidinkieltämme ja aina rohkeammin haluaa kokeilla sanoa suomeksi! Eilen pyysin leipomaankin suomalaisen reseptin mukaan. Oikein maistuvia juustomuffinsseja saatiin ja hyvin vähän pyysi kääntämis apua.

Tänään kävin pienempien lasten kanssa metsässä kävelemässä. Pakkasyön jälkeen siellä tuoksuu niin mahtavalle! Puolukoitakin löysimme ja keräsimme. Tarvii Abigailinkin kanssa puolukassa käydä, hän epäili että Yhdysvalloissa olisi ihmisiä jotka eivät ole ikinä kuulleetkaan puolukoista. Hän niistä toki tiesi kun on Ikeassa syönyt puolukkahilloa lihapullien ja ranskalaisten kanssa. Meillä puolukkahilloa on tähän mennessä tarjoiltu ainakin pinaattilettujen ja poronkäristyksen kanssa. Ensi viikolla kokeillaan kuinka se uppoaa kaalilaatikon kanssa...... Sitä ennen ehditään nauttia vaikka mistä muustakin yhdessä! Tätä ei vaan voi sanoa liian montaa kertaa: Me eletään varmasti elämämme parhainta vuotta!

Kokeita, synttäreitä, syksyn tuloa

Syksy alkaa toden teolla tehdä tuloaan. Perjantaina ihan havahduin että pihakoivujen lehdet alkaa pikkuhiljaa olla enimmäkseen maassa kuin puussa. Sää ja erityisesti aamut ovat jo todella kylmiä. Tämä jos mikä on yllättänyt vaihtarinkin. Olen jo muutaman viikon ajan papattanut ulkovaatteiden tärkeydestä erityisesti pyöräillessä kouluun. Vihdoista viimein Abigailkin sai ulkohousut minun avulla hankittua, josko koulumatkatkin olisi nyt hieman lämpöisempiä. Syksy ja sen pikainen saapuminen on ainakin yllättänyt ellei myös järkyttänyt Abigailia. Etelä Usa:ssa kun ei kunnon talvea tunneta, on meidän sää ollut erikoinen kokemus. Hänen kotiseudullaan on edelleen kuulemma n. 30 astetta lämmintä! Olispa meilläkin!

Kaverisuhteita meidän vaihtari on ollut aika ujo luomaan tai lähinnä sopimaan tekemistä myös vapaa-ajalla. Tällä viikolla otin entistä kannustavamman ja vaativamman asenteen tähän. Vähän kun "potkii eteenpäin" niin tässä loppuviikon aikana on saaneet nuoret jo monenmoisia suunnitelmia aikaan. Hyvä, ei tarvitse niin huolissaan enää olla tästä kaveriasiasta ja Abigailin ujoudesta, kun eihän hän meille enää niin ujona tietenkään näyttäydy, vaan perheenjäsenenä kuten kuka tahansa muukin meistä. ♥

Yhdet synttärijuhlat mahtui vielä tähänkin viikkoon, kun 6-vuotias sai kutsua kavereita juhliin. Vauhtia ja riemua riitti ja lapsilla tuntui olevan todella kivaa. Nuorelle neidille tuo pienten poikien äänekäs juhlinta taisi tulla yllätyksenä, ilme oli näkemisen arvoinen. Abigailin tekemä Pinjata oli hitti näilläkin juhlilla kuten myös tyttären tekemät suklaakeksit. Illalla taidettiin olla kaikki niin väsyneitä ettei unta tarvinnut etsiä. Itseasiassa olihan tälle viikolle toisetkin juhlat - Abigailille joka pääsi myös vieraaksi kaverisynttäreille.

Koeviikkokin alkoi Abigaililla tällä viikolla englannin kokeella. Jostain kumman syystä uskallan epäillä että se meni ihan hyvin. Ensi viikolla koerupeama sitten jatkuu.

Ensi viikkoon on muutenkin valmistauduttu, kun tiedossa on erityisohjelmaa niin hostmomilla kuin tyttärellä. Sts järjestää beach partyt suomalaisille vaihtareille sekä Suomessa oleville vaihtareille sekä jotain yhteistä ohjelmaa nuorille ennen juhlaa. Mahtavaa, heillä tulee varmasti olemaan kivat juhlat! Kiva että Suomessa olevat vaihtarit pääsevät tutustumaan toisiinsa ja jakamaan kokemuksiaan. Huippukivana lisänä saimme tällä viikolla kyselyn josko meille mahtuisi yksi vaihtarikaveri Abigailille syyslomalla. Ja mahtuuhan meille, todella kiva juttu tutustua häneenkin ja nuorille mahtava mahdollisuus tutustua paremmin sekä erityisesti viettää lomaa yhdessä!
  Ennen Beach partyja on tytär halunnut ja luvannut auttaa hostäitiä ja hänen ystävää hiustenlaitossa omaa juhlaa varten. Elämä on yhtä juhlaa kyllä nyt meillä! Ja jottei liian siirappiseksi mene, niin kyllä sitä tahmeaa arkeakin riittää meillä! Onneksi olemme kaikki ihmisiä jotka osaavat avata suunsa ja keskustella yhdessä. Sitähän se yhteiselo perheessä on, oli siinä vaihtari tai ei. Meillä onneksi on ollut tämä rikkaus elämässä tutustua vieraasta kulttuurista tulevaan nuoreen naiseen, meidän perheen (10 kuukauden) tyttäreen.

Yhtä juhlaa ja juhlaan valmistautumista

Kuinka moni tiesi että tämä viikko oli hävikkiviikon lisäksi myös omena- ja leipäviikko? No omenaviikko todellakin ainakin meillä. Omenasosetta, omenasosetta, omena-kaurapaistosta ja omenasosetta sekä vähän vielä omenasosetta.  No joo, ollaan me muutakin ehditty...

 Lauantaina juhlittiin perheemme 6-vuotiasta poikaa ja Abigail on ollut todella ihana apu! Itse inhoan askartelua, hän pitää siitä ja halusi askarrella sekä pinjatan että synttäriviirin (vai miksi niitä kutsutaan?). Leivontaankin sain apua tyttäreltä brownien muodossa, NAM! Toki halusin myös itse tehdä perinteisiä suomalaisia synttärikahvipöytäherkkuja jotta Abigail pääsee niitä maistelemaan. Kahvipöydästä löytyi siis Broileri-voileipäkakkua, lohiviettelysleipiä, nakkirieskoja, brownieta, mangohyydykekakkua sekä täytekakkua. Ja lapset pitivät kovasti Pinjatasta! Seuraava pinjata hajoaa 6v. kaverisynttäreillä.
  Ystäviä ja sukulaisia pääsi todella mukavasti paikalle. Erityisen kiva oli että saatiin englantia äidinkielenään puhuvia sukulaisia kylään. Kerrankin oli vieraita jotka eivät pelänneet puhua englantia Abigailin kanssa.

Kielenä meillä eniten puhutaan edelleen vaihtarin kanssa englantia,mutta vähitellen hänkin oppii uusia suomenkielen sanoja. Toki olemme yhdessä puhuneet että tarvii vähän petrata sanojen opettelussa ja jatkaa post it-lappujen tekemistä. Post it-lapuille olemme kirjoittaneet sanoja sekä suomeksi että englanniksi ja laittaneet sen kyseiseen paikkaan. Esim. Jääkaappi tarra on jääkaapin ovessa. Tämän keksimme Isäntäperheen oppaasta jonka saimme STS:ltä. Ja viimeksi eilen tätä kehuttiin hyväksi tavaksi opetella uusia sanoja. Tällä hetkellä englannin kieltä tulee puhuttua ilmeisen paljon,sillä vähän väliä löydän esim. kauppalapuista englanninkielisiä sanoja suomalaisten joukosta. Hivenen hymyilyttää niitä löytäessä. 

 No mitäs muuta me tällä viikolla tehtiin..? Abigail tehnyt taas ahkerasti college juttuja sekä tietysti myös koulujuttuja meidän paikallisesta koulusta. Seuraavan jakson lukujärjestyskin oli hänen jo itse suunniteltava. Rohkeasti valitsi jo reaaliaineitakin lukujärjstykseen. Pian siis jo ensimmäinen koeviikko alkamassa. Perjantaina oli kuitenkin taksvärkkipäivä täällä jonka Abigail vietti kotona tehden college juttuja. Reippaana heräsi perjantaina meidän kanssa aamulla kirjastoautollekin, joka pysähtyy meidän talon edessä. Kirjastoauton ihana henkilökunta esitteli myös englanninkielisiä kirjoja joista yhteen vaihtari tarttuikin ja lainasimme sen kaikkien lastenkirjojen ohella. Taisi koko kirjastoauto olla täysin uusi kokemus, ymmärsin ettei heillä ole mitään vastaavaa. Mielettömiä palvelumuotoja meillä täällä Suomessa!

 Koska ruoka puhututtaa meillä joka päivä, niin pakko siitäkin jotain kirjoittaa. Aamupaloista olemme keskustelleet tällä viikolla, Abigail on tällä viikolla kokeillut rohkeammin suomalaisia aamupaloja ja tehnyt aamupalansa siis itse, kun kannustin kokeilemaan kuinka nopeasti esim. puuron saa tehtyä mikrossa. Maapähkinävoin käyttö on vähentynyt jo huomattavasti meillä, hienoa että vaihtari rohkeammin tutustuu myös suomalaisiin aamupaloihin.

 Hernekeittoa Abigail toivoi jo viikkoja sitten ruoaksi. Oli sen löytänyt wikipedian avulla ja kiinnostunut suomalaisesta hernekeitosta. Koulussa sitä oli jo ollutkin, mutta hänelle vain kasvisversiona koska ei syö porsaanlihaa ollenkaan. Minä keitin hernerokan naudanlihasta ja maistui kyllä vaihtarillekin. Kuten myös se suomalainen pannari, sitä hän haluaa opetella tekemään että voi kotonakin tehdä. Maitoakin Abigail on juonut täällä jo ruoalla meidän kanssa. Maitoa hän ei olekaan kuulemma hetkeen juonut koska heidän laktoositon maito ei ole ollenkaan näin hyvää kuin meidän. Lisäksi meillä Suomessa on kuulemma valtavan paljon parempi valikoima laktoosittomia maitotuotteita ylipäätään. Hyvä Suomi! Mutta maitomaahan tämä taitaakin olla ja maitotytöksi taitaa tuo meidän "lainatytärkin" muuttua tämän vuoden aikana.

Aurinkoa, herkuttelua ja suunnitelmia..

Edellinen viikko vierähtänyt taas hiukka nopeasti loppuun ja uusi jo alkanut. Menneellä viikolla on töiden ja koulun jälkeen vain oltukin,mutta myös viety Abigailia ostoksille,kestitetty vieraita ja tytär on paahtanut yöhön asti collegehakemuksiaankin. Meillä täällä tyystin erilainen hakuprosessi ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Valtavasti vie pelkkien hakemusten tekeminen vaihtarin aikaa. Onneksi hänellä ei vielä (hänelle) hirmu vaikeita aineita koulussa ole niin jää vielä aikaa hakemusten tekemiselle. Aikomus oli kuulemma saada ne valmiiksi ennen joulua, jotta joululomalla ehtii vain ollakin.

 Perjantaina teimme Abigailin kanssa Chicago style - pizzaa kun saimme ihania ystäviämme kylään. Lauantaina oli sää niin kiva että pystyttiin vielä grillaamaankin ja syömään grillipihvejä yhdessä. Abigail teki vielä jälkiruoaksi ihanaa amerikkalaista omenapiirakkaa. Jostain kumman syystä meilläkin noita omenoita nyt tuppaa olemaan pihapuu täynnä. Viikonloppuisin meillä yleensäkin syödään hyvin ja hartaasti, kun on aikaakin enemmän ruoanlaittoon. Ruoka ja ruoanlaitto on meidän perheen yksi isoimmista kiinnostuksen aiheista. Kukapa ei hyvästä ruoasta varsinkin hyvässä seurassa pitäisi? Ainakin oman tuntemuksen mukaan ruoka ja ruokakulttuuri kiinnostaa myös Abigailia.

 Lauantaina piipahti myös Abigailin aluevalvoja keskustelemassa kanssamme ja ylipäätään tapaamassa vaihtaria ja meitä. Lisäksi oma veljeni perheensä kera ilostutti meitä läsnäolollaan. Erityisesti heidän koira tuntuu löytäneen paikan myös Abigailin sydämestä? Sunnuntaina meidän perheessä on aina totuttu nauttimaan rauhallisista aamuista, kun ei ole kiire mihinkään. Tällä kertaa sain näemmä nauttia vielä enemmän, kun Abigail valmisti meille ruoaksi amerikan herkkua:  Macaroni & cheese. 

 

 Kuten tästäkin päivityksestä voi päätellä, meidän perhe-elämä vaihtarin kanssa on tuiki tavallista. Juuri sitä missä vaihtari saa hyvän käsityksen tavallisesta suomalaisesta perheestä. Emme siis ole matkaoppaina toimineet, vaikka tekemistä on koko ajan ollutkin ja on ehditty jo käydäkin kotikunnan ja lähikaupungin ulkopuolellakin. Toki aiomme myös matkustaa yhdessä Suomessa, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty,eikös vaan? Yllättävän usein sitä löytää itsensä tutkimasta kotimaanlentoja, hotelleja, risteilyjä yms.. Suomesta oman kokemuksen mukaan löytyy kyllä paljon kivoja ja kauniita paikkoja ja olisi ihan kiva piipahtaa. Paljon myös paikkoja joissa en itsekään ole käynyt koskaan. Tallinnan vanhakaupunkikin olisi käymisen arvoinen paikka vaikka Suomen ulkopuolella jo onkin. Syyskuun viikonlopuiksi meillä tuntuu olevan vähän sitä ja tätä ohjelmaa jo, mutta toivottavasti ehdimme joitain suunnitelmia jo tässäkin kuussa toteuttaa. Tänään kuitenkin luvassa ihan vaan tätä perusarkea. Ei kuitenkaan harmaata, sillä aurinko paistaa!

 

Valmennuksen jälkeistä elämää

Ihan aluksi pakko todeta: VAU ja KIITOS! Onpa meidän pienenpieni tarina kiinnostanut monia ihmisiä. Toivottavasti moni myös saa kipinän hakea isäntäperheeksi! Katsotaan pystynkö kirjoittamaan jatkossakin niin kiinnostavasti että viitsitte seurata blogia jatkossakin.

 Viime lauantain isäntäperhe- ja vaihtari tapaamisten jälkeen sunnuntaina riitti juttua ja ajatusten vaihtoa. Jännitti tietysti kuulla mitä vaihtarit olivat kertoneet omista isäntäperheistään ja millaiseksi Abigail koki kuulemansa jälkeen meidän perheen. Kysyinkin että tuliko hänelle sellainen olo että haluaisi vaihtaa perhettä. Mitään sellaista ei ollut juolahtanut mieleen, johtunee varmaan siitä että tunnumme olevan niin samalla aaltopituudella ja kotiutuminen tai perheytyminen on jo tapahtunut. Oli mahtavaa kuulla millainen oli vaihtarien päivä ja millainen porukka ja mitä keskustelunaiheita heillä nousi esiin. Ja johan meillä mietittiin että voisimme yhtä tyttöä kysyä viikonloppuvierailulle meillekin. Toivottavasti isäntäperheetkin olisivat aktiivisia ja voisimme tavata kaikkia uudestaankin.

Sunnuntaina järjestin meillä myös lastenvaatekutsut ja ihana tytär auttoi mm. leipomisessa. Yhtään ei kyllä innostunut kun ehdotin tyllihametta sovitettavaksi. Ihme juttu. ;)

 Arkipäivät tuntuvat jatkuvan samantapaisesti kuin tähänkin asti. Töitä, koulua, päivähoitoa, harrastuksia jne. Tällä viikolla luvassa sekä eskarilaisen että lukiolaisen koulukuvausta meidän perheessä. Pienempi heistä valmistautui isän parturissa kuvaukseen, Abigail ei ihan innostunut samasta, vaikka neljävuotias pikkuveli olisi erittäin mielellään auttanut hommassa. Abigailia autoimme tietysti suomenkielisen valokuvauslappusen täyttämisessä. Harmi etteivät ole samassa koulurakennuksessa, sillä sisaruskuva hostsisaruksen kanssa olisi ollut ihan kiva juttu muistoksi. Toki niitä voidaan kotonakin ottaa, mutta eihän se nyt sama ole.

 Ruoka ja ruokakulttuuri aiheuttaa edelleen lähes päivittäin mielenkiintoisia keskustelun aiheita. Alkuviikosta olemme nauttineet meidän perheen ehdotonta suosikkiruokaa; pinaattikeittoa josta myös Abigail piti vaikka keitetty kananmuna joukossa aiheuttikin kummastusta. Iltapalaksi ostin peri suomalaisia (eikä ollenkaan terveellisiä) lihapiirakoita sekä nakkeja. Koko iltapalahan on lähes koko muussa maailmassa täysin vieras ateria. En tiedä syökö Abigail kotona Usa:ssa yleensä iltapalaa mutta meillä on usein jotain ainakin nauttinut. Maidon nauttiminen ruokajuomana sen sijaan on hyvin vieras asia Abigailille. Ja mehän täällä Suomessa sitä juodaan kyllä, NAM! Meidän perhe hakee aina aika ajoin raakamaitoakin suoraan tilalta, niin paljon paremman makuista pannarissa, perunamuusissa tai kaakaossa. Katsotaan, kuinka suomalaistunut maidonjuoja meillä on loppu keväästä. Ainakin lihapiirakan kanssa kylmä maitolasillinen tuntui maistuvan.

Isäntäperheen alku..

 Katsotaan kuinka minun käy tässä blogin pitämisessä, en ole nimittäin koskaan aiemmin blogia pitänyt. Etsiskelin isäntäperheistä kertovia blogeja aiemmin mutten oikein löytänyt niitä. Yritin houkutella tai kysellä muita isäntäperheitä blogia pitämään, mutta ehkäpä sitä voisi itsekin olla aktiivinen ja aloittaa. Josko sitten vaikka joku muukin innostuisi. Harmittaa toki, etten aiemmin jo rohkaistunut tätä aloittamaan, sillä ensimmäisestä kuukaudesta tulee nyt tämmöinen yhden päivityksen pituinen raapaisu ja kerralla pitkä kirjoitus....

 Idea isäntäperheeksi ryhtymisestä on ollut meillä jo pitkään mielessä. Itse olen päättäväisenä ihmisenä tiennyt jo vuosia että tämä on se minun juttu. Olikin sitten toinen asia saada hiljainen hämäläinen mies puhuttua tähän mukaan. Kuitenkin kaikki tapahtui loppujen lopuksi nopeasti, kun olimme perhepiirissä ensin asiasta puhuneet ja päättäneet. Koko isäntäperheasia tuli uudestaan puheeksi vuosien tauon jälkeen viime maaliskuussa ja huhtikuun puolella täytimme isäntäperhehakemusta STS:n sivuilla netissä. Hakemuksen täyttämisen jälkeen saimme jo heti seuraavana päivänä yhteydenoton Sts:ltä ja samalla viikolla oli jo meillä kotona isäntäperhe haastattelukin. Tässä vaiheessa olimme jo saaneet nähtäväksi lyhyitä esittelyitä vaihto-oppilaista jonka jälkeen saimme lisätietoja meitä eniten kiinnostavista, meidän kanssa samantyylisistä vaihto-oppilaista. Kuten osasimme aavistaa, Suomi vaihto-oppilasvuoden viettopaikkana on kiehtova erityisesti Aasiasta tuleville nuorille ja heiltä saimme mekin eniten esittelyjä nähtäväksi. Melko heti arvelimme että isäntäperhekokemus olisi helpompi aloittaa joko Eurooppalaisen tai Yhdysvaltalaisen vaihtarin kanssa, joiden kanssa arkielämä meillä suomalaisilla on melko samanlaista. Meidän perheessä kun isä pelkää kuollakseen lentämistä, niin emme perheenä ole hirmuisesti matkustaneet eikä kukaan meistä ole vielä koskaan aiemmin Aasian maihin päässytkään matkustamaan. Kun päätös nuoren yhdysvaltalaisen tytön vastaanottamisesta oli meidän perheessä tehty, ilmoitimme siitä STS:n toimistolle ja allekirjoitimme isäntäperhesopimuksen. Sopimuksen kirjoittamisen jälkeen jäimme sitten vain odottelemaan koulupaikan vahvistamista, jonka jälkeen saimme vaihtarin yhteystiedot ja hän meidän. Koulupaikan vahvistaminen kesti tai ainakin tuntui kestävän meidän kohdalla IKUISUUDEN. Mutta kyllä nekin paperit sitten jossain välissä täältä Hämeestä saavutti Helsingin.
 Yhteydenpito päästiin aloittamaan vaihtarin kanssa muistaakseni kesäkuun alkupuolella-puolessa välissä. Aluksi vaihdoimme muutaman sähköpostin ja pari Skype-puheluakin ehdimme ottaa ennen vaihtarin saapumista. Koko kesä tuntuikin aikalailla menevän odottelun merkeissä, ensin odotettiin koulupaikkavahvistusta, sitten yhteydenottoa, sitten tietoa saapumispäivästä ja sitten sitä itse saapumispäivää. Meidän vaihtari Abigail saapui Usa:sta Pohjois-Carolinasta 1.8. perjantaina ja koulu alkoi jo seuraavalla viikolla torstaina 7.8.

 Yhteinen alkutaival on mennyt meidän perheessä loistavasti! Ainakin siis meidän mielestä. Voimme puhua yhdessä kaikista asioista ja olemme jakaneet niin kotihommia kuin tietoutta toistemme kotimaista. Toki, olihan se automatka lentokentältä meille kotiin aika jännittävä ja hiljainen, mutta sen jälkeen ei juuri hiljaisia hetkiä ole ollutkaan. Olemme kuukauden aikana oppineet jo valtavasti toisistamme sekä toistemme kotimaista. Aivan mielettömiä keskustelunaiheita on ollut! Politiikkaa, armeijajuttuja, elokuvia, koulumaailmaa, ruokakulttuuria, tapoja, hintatasoa yms. eli likipitäen kaikesta on jo puhuttu tai ainakin sivuttu kaikenlaisia keskustelun aiheita. Olemme myös olleet serkkuni häissä, jotka sattuivat olemaan Abigailin ensimmäiset hääjuhlat ikinä.
 Abigailia oli jo lentokoneessa "varoitettu" suomalaisten hiljaisuudesta ja ujoudesta. Esimerkiksi siitä että selän kääntäminen voi olla vain ujoutta, ei töykeyttä. Nyt kun sitä vain järjellä miettii niin juuri sitähän se on, töykeyttä. Toivottavasti tähän ei paljon törmätä vaikka ujoa kansaa olemmekin. Kuinkahan monta kertaa olemme jo törmänneet kommenttiin: "Ymmärrän kyllä englantia mutten uskalla puhua"? No, emmepä itsekään mitään englanninkielen taitajia ole, mutta siksihän tähän on ryhdytty että kielitaitoakin saa treenattua molemminpuolin. Tarkoitushan siis toki on että vaihtarikin oppii suomea.

 Viime lauantaina oli sitten orientaatiopäivä STS:n Suomessa oleville vaihtareille sekä isäntäperhevalmennus meille hostperheille. Oli oikein mukava päivä, käytiin yhdessä perheiden ja järjestön edustajien kanssa läpi mm. sääntöjä, muuta toimintaa ja keskusteltiin yhdessä kokemuksista. Hieman yllättävää (tai sitten ei) oli ettei tällä kaudella Suomessa ainakaan vielä ole STS:n kautta toista vaihtaria joka puhuisi englantia äidinkielenään. Myöhemmin ilmeisesti vielä saapumassa kuitenkin. Perheiden kokemuksetkin olivat tietysti erilaisia, sillä osalla kielimuuri ja hyvin erilainen kulttuuri hieman hidastaa tutustumista. Kaikilla perheillä kuitenkin alku mennyt hyvin, toivottavasti pääsemme jakamaan kokemuksiamme lisää vuoden aikana. Mahdollisesti järjestämään yhteisiä tapaamisiakin. Hassu yhteensattuma oli, että sekä minä itse että meidän Abigail ilmoittauduimme vapaaehtoisiksi auttamaan Facebook ryhmien perustamisessa. Abigail teki ryhmän vaihtareille ja minä isäntäperheille. Tämäkin kertoo jo hitusen siitä, kuinka olemme hyvin samantyylisiä. Toivottavasti saadaan molemmista aktiiviset ryhmät ja mukavia uusia tuttavuuksia vain lisää.