Ensimmäisen hostvuoden loppu

Nyt se sitten loppui. Ensimmäinen hostvuotemme. Äkkiä meni aika, aivan liian äkkiä. Abigailista tuli todella suuri ja tärkeä osa perhettämme. Ihan hirveältä tuntui päästää hänet takaisin kotiin, kun tietää että koti on toisella puolen maapalloa. Lentokoneet toki kulkee, mutta perheellisenä meille se matkustaminen ei ole niin yksinkertaista kun on lapsia ja lentopelkoinen mies. Ja rahallisestikin iso paukku lentää koko perheen kanssa jenkkeihin, mutta ehkä joskus vielä. Vaikka sit eläkkeellä...? Ikävään se ei kyllä auta jos vasta silloin nähdään seuraavan kerran. Onneksi Abigail on luvannut myös palata Suomeen vielä jonain päivänä.  Ehkäpä koko perheen kera. Toivottavasti tulevat sitten kaikki meille yöpymään. ♥

Tämä postaus on siis tällä erää ainakin blogini viimeinen. Jatkamme syksyllä hostperheenä ihanan nuoren Italialaisen naisen kanssa, mutta en ole vielä ajatellut jatkanko blogia (nimeä ja kuvausta muokkaamalla se toki onnistuisi jos aikaa ja kiinnostusta on riittävästi). Toivon kuitenkin edelleen että olen tällä blogilla saanut innoitettua jonkin muun hostperheen pitämään omaa blogia jotta saisin asettua välillä lukijan osaan. ;) Ja jos ei bloggaamaan, niin toivon että olen ainakin innostanut muita perheitä hostaamaan. Tämä on kokemus jota ei voi kuvitellakaan etukäteen. Toki perheitä on erilaisia, kuten myös oppilaita, mutta puhumalla yleensä kaikesta selviää! Lisäksi ainakin Sts:lläon todella toimiva aluevalvoja systeemi, meidän ja Abigailin on aivan huippu sellainen. Hänen kanssaan on suuri ilo jatkaa hostaamista ensi vuonna! Kiitos sinulle! <3

Hostvuoden viimeinen viikko oli kiireinen, kun se oli myös koululaisten viimeinen kouluviikko ja saimme myös Abigailin äidin meille viimeiseksi viikoksi kylään. Oli kunnia saada tutustua myös Abigailin äitiin, ihana, sydämellinen ihminen. Meillä oli yhdessä MONIA antoisia keskusteluja viikon aikana. Amerikkalaiset ehtivät viettää yhdessä aikaa Helsingissä, Lahdessa ja ihan tässä maalaismaisemissa meillä. Leivottiin Karjalanpiirakoita ja valmistauduttiin Abigailin Suomen valmistujaisjuhliin meillä. Eli ainakin äiti pääsi näkemään ihan meidän perusarkea mutta myös juhlaa. Abigailhan valmistui tällä viikolla siis High schoolista ja halusimme juhlistaa hänen suurta juhlaa myös meillä, kun emme paikan päälle päässeet näkemään. Vitsailtiin kyllä vuoden aikana että josko Sts yllättäisi lentolipuilla meidät. :D

Lukion kevätjuhla alkoi täällä vasta klo 11, joten ehdimme kaikki yhdessä ensin oman eskarilaisen kevätjuhlaan joka tietysti oli kovin erilainen lukion juhlasta. Toivottavasti Abigail ja hänen äitinsä nauttivat molemmista juhlista. Lukion juhlassa Abby lauloi ja täten myös itketti äitiä ja hostäitiä katsomossa. Muuten juhlapäivänä kotona osattiin ainakin meidän perheen osalta olla suht rauhallisina itkemättä. Olimme siis kutsuneet vain lähimpiä ystäviä ja sukulaisia meille nostamaan onnittelumaljaa Abigailille ja tietysti söimme myös yhdessä. Halusimme tarjota suomalaisia, perinteisiä ruokia: Savuporokiusausta, makaronilaatikkoa ja jauheliha-juuresvuokaa jota itse teen aina silloin tällöin. Lisäksi tietysti salaattia, leipää ja jälkuruoaksi erilaisia kakkuja (joita meni sitten pakastimeen asti kun ei kukaan jaksanut enää niitä syödä)! :D Vieraat viipyivät iltaan asti ja saatiin viettää yhdessä todella ihanaa kesäpäivää ja iltaa.

Sunnuntaina sitten nukuttiin pitkään ja vietettiin perheen kesken rauhallista aikaa. Kävimme myös yhdessä syömässä ravintolassa, koska Abigailin perhe halusi meille kaikille tarjota ruoan. Ajelimme myös lähi järven ja joenrannan kautta kotiin. Pojat ja Abigail uskaltautuivat kastautumaan polviin asti järvessä. Kylmäähän se vesi vielä on toki. Abigail ja hänen äitinsä antoivat myös kirjeitä ja kortteja meille illalla jossa kertoivat kokemuksista ja kiittivät meitä auliisti. Itse emme olleet osanneet varautua kirjeillä, toivottavasti olemme osanneet pukea kaiken kiitollisuuden ja rakkauden sanoiksi jo aiemmin tai tässä myllerryksessä nyt.
Illalla oli sitten ensimmäiset hyvästit kun pojat menivät nukkumaan ja yöllä oli lentokentälle lähtö. Aika raastavaa oli nähdä "omien" lasten (oma 6v ja vaihtari) itkua eron ja ikävän vuoksi. Itku tulee väkisin nytkin silmiin kun ajattelee. Nuorempi 4v poika ei ihan vielä niin osannut tunteitaan erosta ja ikävästä näyttää. Niitä tunteita on sitten nähty kiukutteluna ennen ja jälkeen lähdön.....

Maanantai aamuyönä oli sitten herätys lentokentälle lähtöön. Ekat itkuthan tuli tässä kotona kun 6v heräsi Abigailin lähtöön ja hostisän kanssa viimeiset halit pihalla vaan yllytti itkuun enemmän. Valoisana kesäyönä ajaminen kentälle oli aikas erikoista ainakin Amerikkalaisille. Valoisia kesäöitä ei itse niin tajua eikä ajattele kun on täällä aina asunut ja elänyt. Kentällä jonotin heidän kanssa laukkujen jättöä ja saatoin turvatarkastusjonolle jossa oli sitten meidän eron hetki. Kipeää teki ja itku tuli kaikilla kolmella. Vaihdettiin halauksia ja itkettiin lisää. En millään olisi osannut uskoa että reaktio voi olla näinkin kova! Kun viimeiset vilkutukset ihmisjoukon yli oli heilutettu, oli minullakin kotiinlähdön aika. Itkusta ei kyllä tullut loppua ollenkaan kun käynnistin auton ja radio alkoi soittaa "Born in the USA". Tuosta laulusta oli aina aika ajoin puhetta ja kuittailua Abigailin kanssa, kun ensimmäisen kerran siitä puhuessamme hänellä ei ollut hajuakaan mikä se oli. :D
Koko päivä meni aika pitkälti ikävän itkemiseen. Kyllä oli todella raskasta erota niin rakkaaksi tulleesta ihmisestä. Ja tippa tulee linssiin aina näitä kokemuksia ja Abigailia ajatellessa. Yhteydenpitohan sinänsä on helppoa tänä päivänä, mutta eihän se sama ole kun on tässä eletty perheenä. Välitetty ja rakastettu vaihtaria kuin omaa lasta. Alusta asti olemme puhuneet kaikista asioista yhdessä,olleet avoimia ja luottaneet toisiimme, olleet tiukkojakin säännöissä, muistutelleet koulunmenoajoista, viettäneet yhdessä paljon aikaa ja muutenkin kohdelleet kuten kohtelisimme omaa sen ikäistä lasta. Toivottavasti Abigailin ystävät ja sukulaiset ovat ottaneet hänet vastaan parhaalla mahdollisella tavalla! Varmasti ihanaa, mutta hassua kymmenen kuukauden jälkeen olla vihdoin kotona. Hiljaista on siis meillä nyt kun hyvästit on jätetty. . .

Joten Abigail jos luet tätä; we will always love you! Thank you for coming to our life! You're perfect just the way you are and don't ever believe anything else! Trust more yourself! You're good if you only believe and trust yourself! And no matter what happens in your life, here will always be a home and place for you too, in our home, in our hearts! ❤ We love you so much! https://www.youtube.com/watch?v=DVXq31F5r9k

Vähiin käy..

Vähiin käy päivät ennenkuin kokonaan loppuu. Nimittäin tämän lukuvuoden isäntäperherupeama. Kovasti yritän vain työntää sivuun ajatukset edessä olevasta erosta ja nauttia vaan tästä ajasta yhdessä. Huomenna on Abigailin äitikin tulossa joten superjännittävä viikon alku meillä.

 Vapun jälkeen on tapahtunut sitä ja tätä ja arki on ollut myös tasaista ja tylsää. Mielenkiintoa blogipäivityksen kirjoittamiseen ei ole meinannut löytyä, kun ajatukset on vaan väkisin lähestyvässä koulunpäättäjäisissä ja erossa. Mutta nyt otettava itseä niskasta kiinni ja kasattava ajatukset ja mietteet muistiin itselle muistoksi.
Äitienpäivä oli ainakin monella tapaa ikimuistoinen. Omat 4-ja 6-vuotiaat oli normaaleja pieniä lapsia ja jaksoivat kiukuta kuten minä tahansa muunakin päivänä. Kiva muistutus arjen totuudesta äitienpäivänä, joka on vain yksi, tavallinen päivä kaikkien muiden joukossa :D Mutta Abigail osasi yllättää todella ihanalla aamiaisella, ruoalla ja kortilla jonka pyynnöstäni osasi vielä hienosti suomentaakin. Vaihtari näki kyllä paljon vaivaa päivän eteen, oli kiva juttu varmasti kaikille meille.
 Äitienpäiväviikonlopun jälkeen seuraavalla viikolla oli helatorstai ja kävimme yhdessä messussa jossa meidän perheen tuleva ekaluokkalainen siunattiin koulutielle, käytin kaikki ehtoollisella/siunattavana ja saatiin vielä kivan perhemessun päätteeksinauttia makkaraa, muurikkalettuja ja kuunnella Wilson Kirwan kivoja tarinoita yhdessä. Kiva, erilainen pyhäpäivä sekin.Tuntui että Abigailkin nautti siitä. Viikonloppuna oli sitten vaihtarilla kiva retki Porvooseen aluevalvojan ja parin muun vaihtarin kanssa. Oli ollut ilmeisen kiva päivä kaikilla ja hyvät keskustelut.

 Tänä viikonloppuna matkattiin sitten koko viikonlopuksi sukulaisten luo auttamaan 50v. juhlajärjestelyissä ja juhlimaan tietysti myöskin. Kivat juhlat, hyvää ruokaa ja paljon mukavia tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Bändikin oli juhlissa ja Abigail kovasti halusi tanssimaan,mutta ujona ei ketä vaan uskaltanut hakea tanssiin, eikä hostveljet suostuneet tanssikavaljeereiksi. Hostisä kyllä yllätti ja lähti vaikka meistä ei kumpikaan osaa YHTÄÄN tanssia, noh, sen kyllä Abigailkin muisti kertoa tanssin jälkeen.
Ensi viikonlopuksi olisi sitten juhlien järjestämistä luvassa meilläkin. Abigail kun valmistuu High schoolista heti palattuaan jenkkeihin, mietimme että voisimme täälläkin juhlistaa valmistumista kun emme sinne juhliin pääse. Joten uusia tuttavuuksia, ystäviä,sukulaisia sekä juhlan järjestämistä ja juhlaa taas luvassa.
Viimeisen viikon ja viimeisen päivityksen jälkeen pitääkin sitten miettiä mitä tehdä tälle blogille. Jatkaako vaiko jättää sitten siihen. Isäntäperherupeama jatkuu kyllä syksyllä uuden nuoren kanssa, mutta olisihan se kiva joskus asettua lukijan asemaan jos joku muu innostuisi bloggaamaan tästä aiheesta... ;) Nyt kuitenkin nautitaan toukokuun viimeisestä viikosta, hyvää alkavaa viikkoa kaikille blogin lukijoille!

Viimeinen kuukausi.

Oh no! Eilen se sitten alkoi, viimeinen kuukausi vaihtarin kanssa. Abigail ainakin tuntuu laskeneen jo tosi tarkasti koska on lähtö ja missä milloinkin matkustaa kuukauden päästä. Toivottavasti on vain innoissaan kotiinpaluusta ja valmistujaisista, eikä meistä eroon pääsystä. 

 Tänään ovatkin vaihtarit päässeet viimeiseen STS kokoontumiseensa, osa jää sinne yöksikin, mutta meidän vaihtari kotiutuu vielä tänään, sillä huomenna on baletin kevätesitys. Olisipa vaan ollut kivempi ilma heillä siellä Suomenlinnassa, sadetta, sadetta näyttää koko taivaan täydeltä nyt riittävän. Mielenkiinnolla odotan kyllä vaihtarin kuulumisia tapahtumasta, siellä kun on paikalla myös suomalaisia syksyllä vaihtoon lähteviä nuoria ja ilmeisesti myös heidän vanhempiaan. Varmasti kiva kokemus kaikille osapuolille!

 Vappua juhlittiin oman perheen sekä veljeni kanssa meillä kotona. Munkkeja paistettiin - ihan liikaa! Abigail auttoi tekemään täytettyjä munkkeja. Perinteiset perunasalaatit ja nakit oli tietysti vappupöydässä myös ja meidän perheessä vappuun kuuluu aina myös Broileripastasalaatti, Sima ja mitä milloinkin keksitään, tänä vuonna oli myös ruissipsejä,kasviksia ja dippejä sekä valkosipulipatokia. 

 Vappubrunssia emme olleet ikinä aiemmin järjestäneet, mutta tänä vuonna halusimme erityisesti panostaa siihen. Vappupäivänä siis katettiin yhdessä Abigailin kanssa ihana brunssi,johon Abigail teki appelsiinimehun ja suklaapannukakkuja. Tarjolla oli myös monia muita vappuherkkuja ja brunssiherkkuja (mansikoita,croissantteja,suklaatryffeleitä, hedelmiä, silliä,karjalanpiirakoita,suolaista piirakkaa...) sekä ihanaa aikaa ystävien ja perheen kanssa. Brunssista pitäisi tehdä perinne meidänkin perheeseen! Brunssin jälkeen oli aikaa vain olla ja iltapäivästä siirryimme ystäville katsomaan jääkiekon MM-kisoja, USA-SUOMI peliä. Oma vaihtarimme tosin jäi kotiin tekemään paperihommiaan, mutta muu perhe parhaamme mukaan yritimme kyllä kannustaa Suomea -tuloksetta tällä kertaa tosin. Perheen miesväki sitten kotiin tullessaan kätteli Yhdysvaltalaista vaihtaria onnitellen, ja Abigail aivan äimänä mistä häntä onniteltiin (hän ei ole osoittautunut innokkaaksi lätkäfaniksi vielä ainakaan...). :D

 

 

Keväthommia, ystäviä, tulevaisuuden pohdiskelua..

 Aika taas mennyt siivillä pääsiäisen jälkeen. Vähän on takkuillut tämänkin kirjoituksen aloitus,tuntuu että niin paljon on jo sanottu ja taas toisaalta paljon jäänyt sanomattakin. Totuus iski tällä viikolla päin kasvoja, kun tajusin että ensi viikolla on vappu. Vappu. Eli se tarkoittaa sitä, että myös toukokuu on alkamassa, Abigailin viimeinen kuukausi meillä. Aika on mennyt ja menee varmasti siivillä tuo viimeinenkin kuukausi. Aika surullista kun sitä oikein ajattelee,sillä seuraavaa tapaamista ei voi tietää. Kovin on kiinnytty koko perhe tuohon tyttöön toiselta puolen palloa ja on kyllä sääli päästää hänet menemään. Paljon on opittu hänestä, toisesta kulttuurista, itsestämme ja varmaan myös teini-ikäisen kanssa elämisestä? On vaikea pukea sanoiksi omaa, aivan mielettömän onnellista fiilistä siitä, että me ryhdyimme isäntäperheeksi Abigailille! Toivottavasti kokemus on hänelle ollut myös mahtava ja suhde meihin tärkeä myöskin. Siltä se ainakin meistä tuntuu ja vaikuttaa. Joten kaiken tämän haikeuden keskellä, olemme kyllä äärettömän onnellisiakin kokemuksesta, uudesta perhesuhteesta ja olemmeitsekin miettineet tulevaa; olisi kiva jatkaa isäntäperhetoimintaa....

 Kevään tullessa on omakotitalon pihalla yllättäen kaikenlaista puuhaa. Meidän perhe tilasi vielä vähän lisähommaa eli hiekan levitystä pihan ajotielle. Kaikkihan tietysti olivat mukana hommassa, paitsi amerikan lapsi joka näppärästi livisti tapaamaan kavereita Helsinkiin. Se on kiva että hänellä on ystäviä Suomessa. Ja haravointiakin kyllä riittää sitten vaihtarillekin pihahommaksi. :D Itse en siis todellakaan ole mikään viherpeukalo, pihaa on lähinnä karsittu edellisten asukkaiden jäljiltä vain helppohoitoisemmaksi, mutta ainahan sitä jotain puuhasteltavaa riittää. Toivottavasti ensi viikolla kun on vappu, saataisiin nauttia kauniista säästä ja vappuherkuista pihalla. Simat on jo tulossa, munkkeja tehtaillaan sitten ensi viikolla vappuaattona ja toivottavasti saadaan ystäviäkin kylään, juhlia on aina kivempi viettää porukalla.

 Viime viikonloppuna järjestin kotonani omaan harrastukseeni liittyen Avon konsulteille tarkoitetun ihonhoitokoulutuksen, jonka Diplomi-kosmetologi tuli pitämään. Abigailkin sujuvasti kuunteli alussa koulutusta ja tuntuikin ymmärtäneen jotain alusta jossa kerrottiin Avonin, Yhdysvaltalaisen yhtiön historiasta. Ihan hauska sattuma että minun harrastukseni kautta, Abigailkin on tutustunut tähän jenkkiyhtiöön, josta ei siis niin hirveästi tiennyt ennen meille tuloa. On myös ollut kiva kun kotona on ollut lisäkseni toinen ihonhoidosta kiinnostunut ja innostunut kokeilemaan tuotteita.
 Koulutuksen jälkeen sitten syötiin koko porukan kanssa suolaista ja makeaa joissa Abigail auttoi Tiramisun tekemisessä. Kiitos vain ihanalle Italialaiselle vaihtaritytölle reseptistä, on todella yksi minun suosikki jälkiruoistani! Illan jälkeen ystäviä jäi viettämään kanssamme aikaa hetkiseksi ja juteltiin niitä näitä, heidänkin vaihtari pistäytyi avaamassa lahjakassin, jotka vaihtarit saivat seurakunnan kokkikerhon pitäjältä,pienet, tosi kivat muistot Suomesta molemmille. Iloisia olivat molemmat niistä.

 Koska isäntäperhetaivalta on jäljellä enää hetkinen, ja toukokuuksi näyttää olevan jo sitä ja tätä ohjelmaa, aiomme todella nauttia ajasta yhdessä perheenä mahdollisimman paljon. Toivon kuitenkin että edes omaksi iloksi ja muistoksi muistaisin ja ehtisin tännekin päivittää viimeisen kuukaudenkin kuulumisia. Toivottavasti niilläkin vielä voisin saada muitakin innokkaita perheitä mukaan toimintaan... ;)

Retkiä,pääsiäistä ja nautiskelua

Viime viikolla osa Suomessa olevista Sts vaihtareista oli Norjassa lasketteluretkellä. Oli kuulemma ollut aivan mahtava reissu ja ainakin kentältä hakiessa meidän vaihtari puhua palpatti reissusta ja uusista ystävistä taukoamatta. Silti,ikävä oli ollut puolin ja toisin kyllä. Se taas enteilee sitä ettei toukokuun lopusta tule kovin helppo..

Pääsiäiseksi suunnattiin sitten heti kiirastorstaina koko perhe Rovaniemelle ihanien ystävien luokse. Matkaa oli monta sataa kilometriä ja teillä muutama muukin menossa pääsiäiseksi lappiin. Aikaa vierähti yli yhdeksän tuntia,onneksi oli eväät matkassa ja omatkin lapset jo sitä ikäluokkaa ettei ihan jatkuvasti pissalle tarvitse pysähtyä. Rovaniemellä käytiin Angry birds leikkipuistossa, nautittiin ajasta ja erittäin hyvästä seurasta ja ruoasta ystävien kanssa sekä tietysti nähtiin joulupukki ja nautittiin myös talvisista maisemista luonnon keskellä. Kotamallinen pihasauna oli niin meille kuin vaihtarille ihana, aito lappielämys. Päästiin naisten saunavuorolla ihan melkein kädestä pitäen näyttämään Abigailille kuinka puulämmitteisessä saunassa peseydetään jossa ei ole sähköjä eikä suihkua. Vaikken itse ole mikään saunaihminen, kyllä tuo oli todellinen lappisauna kokemus!   Maistettiin myös poron kuivalihaa sekä naudan kuivalihaa ja käytiin syömässä ulkona. Abigail pääsi myös osallistumaan pääsiäisperinteisiin,sillä hänenkin sängyn alta löytyi pääsiäisyönä hattu jossa pääsiäiskukko oli käynyt munimassa!
Kotimatkalla käytiin ihan ulkomailla asti ostoksilla. Takapenkillä riitti vauhtia ja välillä hermojen menetystäkin. Ihania hetkiä...ainakin tavallaan! :D

Tämä viimeinen pääsiäispyhä onkin mennyt pyykätessä ja chillaillessa kotona oman perheen kesken ja jokainen meistä on tainnut soitella omille sukulaisille miten pääsiäinen mennyt ja muita kuulumisia. Herkuteltiin myös jenkkipizzalla ja Abigailin kanssa pidettiin Au pairit Los Angelesissa maraton ja katsottiin kaikki jaksot joita ei oltu nähty areenasta. Mielenkiintoinen sarja. Harmi että katsottiin jo kaikki jaksot. :D

Huomenna sitten paluu arkeen, töitä,koulua ja kokkikerhoa. Mutta kyllä vaan on kiva palata arkeen näin ihanan pääsiäisen jälkeen mikä ystävien kanssa saatiin viettää! Kiitos sinne rakkaille! ♥

Suomea, englantia, juhlia ja herkkuja

Aika menee edelleen kuin siivillä ja paljon on ehditty touhutakin taas. Abigail aloitti viime viikolla eskari - ikäisen poikamme kanssa seurakunnan järjestämän perhekokkikerhon, jossa teemana kansainvälinen keittiö. Koska itsellä vielä töitä aikaan jona sinne menevät, ovat he menneet sinne ihan kaksistaan tepsutellen ja olen sitten hakenut heidät kotiin sen loputtua. Ensimmäisellä kerralla tekivät Meksikolaista ruokaa ja toisella kerralla Kiinalaista, vielä muutama kerta jäljellä.
Itsestä tuntuu että oli todella fiksua kannustaa heidät kokkikerhoon nimenomaan kaksistaan koska tuntuu että Abigail on rohkaistunut puhumaan sen jälkeen enemmän suomea kanssamme. Poikien kanssa kun ei muuta voi oikein vielä puhua. Kovasti kyllä heilläkin halu oppia englantia ja ovatkin lukeneet yhdessä lapsille tarkoitettuja kuvilla rikastettuja englanti-suomi sanakirjoja. Varsinkin nyt ovat lukeneet kun eskari oppi lukemaan niin voivat kahdestaan kirjoja ja vaihtarin post-it lappuja lukea. Tehtiin siis jo syksyllä post-it lappuja ympäri kämppää joissa lukee sekä suomeksi että englanniksi mikä esine on kyseessä ja se on asetettu kyseiseen esineeseen kiinni. Abigailin suomen kieli on kyllä huikea jo nyt, hänen olisi vaan PALJON aiemmin pitänyt rohkaistua sitä käyttämään, jotta olisi oppinut vielä enemmän. No, onhan meillä vielä pari kuukautta aikaa toki. Aika vain menee niin siivillä ja fiilikset ovat jo kovin haikeat...

Viime viikonloppuna kävimme ystävien luona Suomen ihanimmassa kaupungissa Turussa. Saimme siis kutsun 18-vuotis syntymäpäiväjuhlaan ja yövyimme näiden ystävien luona. Koska perheessämme on "oma" 18-vuotias (sorry mom and dad America, just borrowing her!), auttoi ihana Abigail viemällä pienet pojat ensin lähemmäs mummolaa, josta mamma heidät haki odotettuun viikonlopun viettoon ilman muuta perhettä. Meidän lapsilla on kyllä niin ihana isosisko ja isovanhemmat, harmi että isovanhempia nähdään harvemmin ja isosiskokin tekee pian katoamistempun. No, kuitenkin pääsimme reippaammin matkaan koska Abby auttoi poikien viemisessä. Kolmistaan parin tunnin automatka meni rattoisasti kuunnellen Finnish cd:tä ja jutellen. Harvemmin sitä yhteistä aikaa näin paljon onkaan jutella vaan keskenään.
Iltasella perjantaina saavuttiin siis Turkuun jossa saatiin viettää aikaa ihanan ystäväperheen kanssa ja päästiin ostoksille heidän hurmaavaan sisustuskauppaan Silverhome, josta ostimme mukaan ihania juttuja kotiin. Toki, nyt voisi jo mennä ostoksille uudestaankin, sillä se ja se ja tämäkin taisi unohtua. Lauantaina Abigail pääsi sekä hostäidin että hostisän kanssa tutustumaan Turun tuomiokirkkoon, Suomen ev.lut. pääkirkkoon, joka jaksaa kyllä joka kerta yllättää. Maailmalla matkatessa usein unohtuu kuinka mahtavia kirkkoja meillä on täälläkin. Ei toki joka paikassa, mutta Suomen Turku ♥. Tuomiokirkolta käveltiin kuinkas muuten kuin ostoksille keskustaan, hostisä oli tästä todella innoissaan. :D Mutta jokainen löysi kyllä ostoksilta jotain. Illalla oli sitten vuorossa vielä ne 18-vuotis juhlat joita Turkuun lähdimme viettämään. Ihanaa ruokaa, tuttuja ihmisiä minulle ja uusia tuttavuuksia Abigailille. Sunnuntaina sitten ajeltiin kotiin johon pojatkin saapuivat mammalasta. Ihana viikonloppu, ystäviä ja toki omaa äitiä/äitejä aina ihana tavata.

Tänä viikonloppuna tavattiin lisää ihania ystäviä ja heidän vaihtaria, käytiin yhdessä keilaamassa, johon varsinkin meidän pikkupojat ovat rakastuneet ja Abigail on ihan yhtä loistava lajissa kuin Suomen äitinsä. Keilaamisen jälkeen vaihtarit tekivät meille Sloppy Joe'seja sekä Peach cobbleria jälkiruoaksi jäätelön kera. Nam ja nam vieläkin on vatsa täynnä. Tämä vuosi on kyllä ollut herkkuja täynnä kun Abigailille on tehty suomalaisia herkkuja ja hän meille amerikkalaisia. Koskahan alkaa hostperheen vanhempien tai ainakin oma laihikseni..? :D :D

Loppu häämöttää...?

Talvi on kyllä taas ollut meidän perheessä kuten missä tahansa lapsiperheessä sairastelun kulta-aikaa. Toivottavasti tästä suunta vain ylöspäin!

Koulua ja töitä on ollut,arkea harrastuksineen yms. Itsellä erityisesti oma harrastus vienyt enemmän aikaa ja aikaa,varsinkin kun työpäivätkin on pitkiä,on yöunet jäänyt lyhyiksi.

Lähiaikoina on moni kuitenkin alkanut kysellä jo miten meillä menee ja koskas vaihtari lähdössä kotiin. Nii-in, aivan kohtahan tuo lähtee jo kotiin. Kevät tulee,aurinkoa ja valoa tulvii ja lämpökin nousee ulkona,aika menee siivillä silloin. Hirmu tarkasti en tästä kotiinlähdöstä ja sen herättämistä tunteista puhu,sillä itkuhan tässä on jo tullut pelkästä ajatuksestakin. Ja olishan se kuitenkin kiva nauttia tästä ajasta eikä vaan pillittää! :D

Tämä viikonloppu on mennyt todella rennoissa merkeissä,on vaan oltu kotona ja rauhoituttu rankan viikon jälkeen. Abigail tosin kävi lauantaina muiden vaihtareiden kanssa Helsingissä,kivaa oli jälleen ollut ja jaksettiin höpötellä vielä yhdessä hänen kotiuduttuaankin. Pienet pojat kun halusivatkin yllättäen mummille yökylään, saatiin sellainen hyvin harvinainen lauantai-ilta kun oltiin loppuilta kotona vain meidän perheen aikuisten kesken. Juteltiin tosiaan viimeisistä kuukausista jotka Abigail meillä viettää ja syötiin sen lomassa muikunmäti paahtoleipiä,nam! Sunnuntainakin oli ihana vain nauttia rauhallisesta päivästä ja kerätä voimia uuteen hässäkkä viikkoon. Illalla kävin Abigailin kanssa kahdestaan katsomassa kotimaisen Luokkakokous elokuvan. Oli kyllä hyvä! Ja vaihtarikin oli ymmärtänyt aika paljon elokuvasta,välillä oli kuulemma hetkiä että muu elokuvasali nauroi paitsi hän,mutta oli hänkin nauranut. Suomalaiset vitsit............ :D Mutta ihan kiva tapa päättää naistenpäivä naisten kesken elokuvissa käynnillä! Mukavaa naistenpäivää kaikille! ♥

Talvilomaviikko

Tänä vuonna koko perheellä oli ensimmäistä kertaa samaan aikaan talvilomaviikko. Tarkoitus olikin viettää vaan viikko yhdessä mutta aikuisten kesken päätettiin myös yllättää lapset jollain kivalla. Maanantaina aamupalalla kerrottiin että pian tulisi pakata kimpsut ja kampsut parisi päiväksi ja sanoimme vain kellonajan koska tuli olla valmis. Ajateltiin että pienemmät lapset kyselisivät ja utelisivat mutta niin teki tuo 18-vuotias vaihto-oppilaskin. Kukaan heistä ei olisi malttanut odottaa mihin mennään tai mitä tehdään. :D Abigail arvasi jo hieman ennen parkkihalliin saapumista, pienemmät lapset eivät vielä sielläkään että auto jäisi parkkiin ja perhe ahtautuisi pikku purkkiin pariksi päiväksi monen muun laivamatkustajan kanssa. Pikkupoikien iloksi ja yllätykseksi mukaan tuli myös yksi heidän ystävä perheensä kanssa. Menomatkalla Tukholmaan riitti siis puuhasteltavaa koko perheelle, hieman meitä jännitti miten tuo amerikkalainen perheenlisäyksemme reagoisi nukkumiseen pienessä hytissä koko muun perheen kera. Olin kyllä etukäteen pyytänyt valmistautumaan telttailuun. Iloksemme olemme ilmeisesti saaneet perheeseemme enemmänkin suomalais-amerikkalaisen nuoren jo, sillä matka meni kivasti eikä ahtauskaan tuntunut ahdistavan. Tukholmassa olin sopinut tapaavamme perheystäviämme, jotka ystävällisesti meitä veivät Tukholmassa sinne ja tänne. Ihan ensimmäiseksi vierailtiin Junibackenissa ja sitten tapasimme kolmatta isoäitiäni vanhainkodissa. Tälläistä Tukholma sightseeingiä ei kyllä jokainen saa jonka me saimme! Kyllä vaan tälläiset ystävät ympäri maailman ovat todella iso rikkaus! Äärettömän mukava Tukholma päivä heidän kanssaan,hieman tietysti harmittaa ettei pidempään ehditty olemaan. Laivamatka takaisin Helsinkiin meni aika samalla kaavalla kuin menokin, hieman pidempään valvottiin ja juteltiin kyllä KAIKESTA vaihtarin kesken kun pienet pojat jo nukkuivat. Ajatuksena oli pysyä hereillä ainakin siihen asti kun laiva on Maarianhaminassa ja pysyttiinhän me, tosin laiturissa laiva sitten tönötti niin päin että meidän hytin ikkuna oli tietysti merellepäin. :D

 Koko reissua vähän varjosti meidän perheen flunssa, joka tuntui vaan vahvistuvan kun kotiin päästiin. Loppu lomaviikkohan menikin sitten levätessä ja parannellessa itseämme. Toivottavasti ainakin tämä viikko menee sitten terveenä töiden ja koulun parissa.

 Eilen sunnuntaina yritettiin vähän siistiä kotia työviikkoa varten ja leipoa lastenvaatekutsuja varten,jotka meillä tänään oli. Ja kyllä taas ihanaa vaatetta riitti, onneksi saatiin reilulti vieraitakin paikalle!

Wanhat 2015

Vaihtarin synttärit olivat oikein onnistuneet, tyttö itse kiitteli meitä että oli ollut kiva päivä ja juhlat kaikkinensa. Meistäkin oli kiva tavata hänen kavereitaan,erityisesti muita vaihtareita. Toivottavasti tavataan uudestaankin! Tarjottavaksi Abigail itse leipoi Cookiecaken eli suklaakeksikakun, lisäksi hän teki lihapasteijoita ja Kana-caesarsalaattia. Juhlapöydässä oli myös Baileyskakkua ja tietysti täytekakkua (valkosuklaa-vadelma-mansikkatäytteellä). Yllätyksenä olimme hankkineet Frozen elokuva-aiheisia lautasin, mukeja ja servettejä, Abigailin lempielokuvasta.

 Kunhan synttärihulinasta oli selvitty, wanhojenpäivä alkoi lähestyä. Kulunut viikko oli meillä hirmu hulinaa itse kullakin. Vaihtarilla pitkiä päiviä koulun, harrastusten ja tanssiharjoitusten kanssa, itsellä pitkien työpäivien päälle omaa kosmetiikkaharrastusta yöhön asti. Kiireestä johtuen torstai-ilta tulikin hyvin pian, ja kiireellähän sinne tansseihinkin juuri ja juuri ehdittin. :D Paikallisessa lukiossa oli tänä vuonna teemana Kansainväliset vanhojen tanssit. Wanhojen joukossa kun oli kaksi vaihtaria, toinen Ranskasta ja toinen Usa:sta. Hauska teema, kivat koristeet ja itse tanssit todella onnistuneet. Nuoret olivat myös itse suunnitelleet yhden tanssin, joka ainakin omasta mielestäni oli koko vanhojentanssien viihdyttävin osio, ihan mieletön esitys! Pukuloisto oli myös mahtava, todella kauniita pukuja, niin tytöillä kuin pojilla. "Oma" lapsemme oli pukeutunut kullankeltaiseen pukuun jossa hän muistutti kovin paljon Kaunottaresta ja Hirviöstä tuttua Belle-prinsessaa. Perjantaina vanhat tanssivat sitten omalle koululle,nuoremmille oppilaille ja myös ala-asteen oppilaat esikoululaisineen olivat paikalla. Perjantaina kuulinkin todella monelta että moni tyttö oli "rankannut" Abigailin puvun vanhojen päivän kaikista kauneimmaksi puvuksi. Ja sitähän se todella oli minunkin mielestä, oltiinhan me se hänen kanssaan yhdessä valittu. ;) Perjantaina vanhat olivat paitsi esittäneet tansseja pariensa kanssa, hakivat myös nuorempia oppilaita tanssiin. Ystäväperheen pojat uskaltautuivat kyllä tanssimaan, mutta oma eskarimme ei ollut uskaltautunut vaikka Abigail häntä olikin hakenut.
 Vanhat vierailivat tanssimassa myös vanhainkodilla ja loppupäivän viettäneet koululla siivoten ja herkutellen pizzalla. Paluu "arkeen" prinsessapäivän jälkeen oli karu, sillä meillä pidettiin viikkosiivouspäivä perjantaina töiden jälkeen. Kaiken touhun jälkeen ei unta tarvinnut illalla hakea.

 Viikonloppua onkin syystä vietetty ihan rennosti kotona,flunssaistakin porukkaa meillä tuntuu riittävän kiireisen viikon jälkeen. :( Eiliseen ystävänpäivään valmistauduttiin jo aiemmin tekemällä ystävänpäiväkortteja ja postittamalla niitä, itse muistin omaa perhettä aamiaisella suklaapaloilla tai suklaasydämillä ja jo aiemmin postitin muutaman kortin ystävilleni. Abigailille on ollut todella outoa, että ystävänpäivää täällä juhlitaankin ystävien kanssa, ei niinkään rakastavaisten. Mutta saipahan hänkin ystävältä ystävänpäiväkortin Amerikasta. <3
  Tänään vietetty todella rauhallista sunnuntaiaamua, leivoin aamupalalle tuoreita sipulisämpylöitä ja nehän maistui joka iikalle. Kiireettömät viikonloppuaamut perheen kanssa on mielestäni yksi parhaimmista asioista elämässä! Abigail tosin lähti jo kaverin kanssa katsomaan Disney jääshowta Helsinkiin. Tänään olisi sopivasti ollut myös laskiaissunnuntai, ihana auringonpaiste ja kaikki. Vaan eipä tullut nyt lähdettyä pulkkamäkeen tällä röhäsakilla, ja siitä meidän Abigail oli varmasti enemmän kuin onnessaan. Pulkkailu kun sattui olemaan hänen yksi inhokki asioista..... :D Toivottavasti jääshow on kuitenkin mahtava!

Tammi-helmikuun vaihde

Vaihtari-ja isäntäperhe tapaaminen meni pari viikkoa sitten todella kivasti. Ihan kaikki eivät paikalle päässeet, mutta kivaa ja ennen kaikkea hyvää oli! Nuorethan siis jokainen valmistivat jotain oman maansa herkkua meille, Abigail teki Fried chickeniä ja pinaattidippiä, ranskalainen vaihtari valmisti jälkiruoaksi crepsejä ja australialainen valmisti todella maukasta olut-lihapataa. Herkkua oli kaikki! Oli myös kiva tavata ja jutella kaikkien kanssa, toivottavasti tavataan uudestaankin!? Illan päätteeksi pelattiin myös lahjaksi saatua Korona peliä oman perheen kesken. Suurin osa perheestä pelasi sitä ensi kerran ja Abigail vei voiton! Viime viikolla saatiin lukea vaihtaritapaamisesta kun nuorista oli kiva juttu paikallislehdessä.

Viime viikolla oli lukion koeviikko ja siten vaihtarillamme vain vähän koulua. Vanhojen tanssiharjoituksia oli kylläkin ja ehtihän hän vierailla Suomen mummolassakin sekä kolmasluokkalaisten englannin kielentunnilla. Mummola reissulla löytyi myös vihdoin ja viimein kengät tansseihin. Ensi viikolla se sitten vihdoin jo onkin se vanhojen päivä. Sitä ennen pakerretaan koulussa uuden jakson alettua! Myös eskarilainen on kovasti toivonut vierailijaa eskariin..

Lunta on tupruttanut kiitettävällä vauhdilla. Varsinkin kun perheessämme toinen aikuinen kärsii lonkkakivuista, on lumityöt aika pitkälti olleet mun hommia nyt. Edelleen jos lunta on satanut yön aikana Abigail tuntuu iloitsevan siitä yhtälailla kuin pikkulapset. :D Välillä hän ehkä vähän jo ihmetteli kun eihän se meille niin erikoista ole. Sanoinkin että kun on koko elämänsä täällä asunut ja tehnyt lumitöitä talvisin, niin eipä se lumentulo enää niin herkkua ole jos paljon tulee. Mutta Abigail yllätti myös itse tekemällä lumitöitä ihan urakalla tässä yhtenä päivänä! Hyvää hyötyliikuntaa kyllä mullekin ja sitä on kyllä riittänyt lumitöiden muodossa.

Eilen ja huomenna juhlittu ja juhlitaan Abigailin synttäreitä. Toivottavasti olemme osanneet edes pieneksi osaksi täyttää hänen odotuksia syntymäpäivälle. Lahjoja tylsä isäntäperhe ei hankkinut ollenkaan vaan haluamme mielummin tehdä yhdessä jotain kivaa,niinkuin esimerkiksi teimme oikeana syntymäpäivänä. Lisäksi tietysti yritämme parhaamme mukaan järjestää hänelle ikimuistoisen 18-vuotis syntymäpäiväjuhlan. Toivottavasti onnistumme siinä. Tällä viikolla ollut myös hostisän syntymäpäivä,hauska sattuma että heillä todella lähekkäin syntymäpäivät!

Ensi viikolla koittaa vihdoin myös vanhojen tanssipäivä,erittäin mielenkiintoista nähdä tanssit kun ovat niitä niin kauan jo harjoitelleet ja pukuja mietitty viimeiseen asti. Ensin kuitenkin prinsessan omat juhlat luvassa... ♥

Tammikuuta....

Valtavan pitkä aika taas mennyt kun viimeksi olen kirjoittanut. Tuntuu että koko ajan on ollu joku kipeänä ja vienyt aikaa, energiaa ja kiinnostusta kaikesta muusta. Josko tästä alkaa nyt se ylämäki ja terve elämä?

Ihan hirmuisesti ei siis ole tapahtunut kun jokainen lapsista ollut tavalla tai toisella tai kaikella mahdollisella tavalla kipeänäkin, mutta jotain on kuitenkin ollut. Arkea on eletty koko ajan, sairastettu ja/tai töitä tehty, koulussa käyty ja harrastettu. Lisäksi oma perheeni sekä rakkaat ystävämme yllättivät minut muutama päivä ennen syntymäpäivääni ihanalla yhteisellä illanvietolla. Kyllähän moisella taas jaksaa pitkään. Mitähän itse olen tehnyt ansaitakseni tämmöiset rakkaat? ♥

Viime viikonloppuna oli myös SE päivä jota on ystävien puolesta jännitetty! Heidän vaihtari saapui Suomeen! Kyllä oli jännää meilläkin! Ja pääsimme toki jo tapaamaankin häntä. Ihana nuori mies heillä nyt lukuvuoden loppuun.
Huomenna itseasiassa kokoonnumme kaikki hostperheet samasta kunnasta joilla vaihtari pienessä lukiossamme. Abigailin idea oli että jokainen vaihtari valmistaa jotain oman maansa ruokaa. En todellakaan malta odottaa huomista, ihana päivä tulossa varmasti! Ja ennenkaikkea ihana ja tärkeä tavata perheiden kanssa sekä myös oppilaita. Heille varmasti vielä tärkeämpi mahdollissuus tutustua toisiinsa enemmän. Huomenna siis pala Amerikkaa, Australiaa ja Ranskaa!

Tällä viikolla vihdoin saimme myös itsemme raahattua luistelemaan. Koska kun saimme luistimet kaikille hankittua vuoden vaihteessa, alkoi vesisade eikä jäät olleet kunnossa. Sittemmin on toki sairastettu, ollut huonoja säitä ja sairastettu.. Noh, nyt vihdoin eilen kävimme luistelemassa. Vasta paikan päällä Abigail sanoi ettei ole koskaan aiemmin luistellut ulkojäällä. Tätä vähän uumoilimme jo kaupassa hankkiessa luistimia. .ihan vaan hukassa olevan vaihtarin ilmeestä päätellen. ;)Mutta, meillähän oli todella mukavaa, vaikka mukana oli kaksi jotka eivät osaa luistella vielä ja yksi jolle röpölöiset ulkojäät olivat varmasti järkytys. Toivottavasti siis päästään pian uudestaan. Luisteleminen on niin kivaa!!!

Mahtavaa viikonloppua kaikille blogin lukijoille! ♥

Onnellista uutta vuotta 2015!

Joulupyhät sekä joulun ja uudenvuoden välipäivät saatiin kivasti vietettyä yhdessä kotona. Yhtenä päivänä sattui olemaan jopa -25 astetta pakkasta. Toki ehdotimme ja veimme vaihtarin silloin kanssamme pulkkamäkeen. Omat 4-ja 6-vuotiaat pojat oli aivan onnessaan pulkkamäkireissusta ja itsekin laskin mäkeä toki. Omat mäenlaskut toki sitten tunti illasta takalistossa. :D Mutta nyt on jo sen verran vettä satanut ja ollut lämmintä että mäenlaskusta, potkukelkoista tai luistelusta voi vain haaveilla. Juuri tietysti kun vaihtari sekä vanhempi poika sai luistimet hankittua... No, josko se talvi vielä yllättäisi tulollaan..? Hitusen on kyllä lunta satanut lisääkin vesisateen jälkeen, mutta lisää tilaisimme,kiitos. :D

 Uusi vuosi siis vaihtui sään puolesta turhankin lämpimissä ja liukkaissa merkeissä. Toivottavasti talvi palaa!! Vierailimme uuden vuoden aattona ystäväperheen luona ja loppuillasta sitten kotiin että pienemmät lapset pääsivät nukkumaan. Vaihtarin kanssa seurasimme ainakin sivusilmällä vuosi vaihtuu konserttia ja pelasimme Unoa. Puolenyön aikaan saimme seurata naapuruston raketteja. Ei olekaan meidän aikana täällä vielä näin paljon raketteja ammuttu.

 Bensan hinta on puhututtanut myös meidän perheessä vaihtarin kanssa. Hänen kaverit on kuulemma päivittäneet someen kuvia bensan hinnoista Usa:ssa. Tällä hetkellä hinnat pyörii ilmeisesti numeroina asemien mainostauluilla samassa kuin täällä. Toki siis siellä dollareissa, täällä euroissa ja siellä hinta tarkoittaa yhtä gallonaa,täällä litraa! Yksi gallona on siis neljä litraa, joten suomalaisille moinen hintataso on vain unelmaa. :D Yksi euro eilisten uutisten mukaan on nyt noin 1,20 dollaria. Mutta että ennätyksellisen halpaa bensaa siis ilmeisesti myös rapakon takana, meitä suomalaisiahan "onneksi" muistettiin bensaveron korotuksilla ettei vaan olis autoilu liian halpaa.....

 Koti-ikävääkin on selvästi podettu, vaikka Abigail ei sitä sanoiksi osaakaan pukea heti. Näinä hetkinä on sitten yhdessä keskusteltu enemmän ja syvemmin asioista. Tarjottu tukea ja läsnäoloamme sekä yritetty keksiä mieleistä yhteistä puuhaa. Toivottavasti onnistumme edes toisinaan näissä asioissa...?

 Huomenna onkin sitten jo uusi viikko jälleen ja koulutkin jatkuvat keskiviikkona. Sitä ennen tiistaina loppuu sitten virallisesti joulu, loppiaiseen. Kyllä kaikki koristeet, jouluverhot, kuusi ym. on ihana paikalleen laittaa ennen joulua, mutta tää pois kerääminen... Saa nähdä saanko itsestäni irti loppiaisena että joulun saa riisuttua. Loppiainen tuntui olevan vaihtarille ihan vieras juhlapyhä. Mahdetaanko tätä siis viettää vain tällä pohjoisessa ev.lut. valtaisissa maissa? Eipä koskaan ole aiemmin itse tullut tätä niin mietittyä. Loppiainen on ollut aina se tärkeä tai olennainen osa omaa joulun aikaa ja sen päättymistä. Tosin omassa lapsuudessa olen käynyt myös Nuutin päivänä Nuuttipukkina laulamassa joulun pois. Tämä on varmaan jo todella outo asia nykylapsille...? Hyvää loppiaista siis kuitenkin kaikille! :)